Suomen sisävesien sinilevätilanne on kääntynyt syyskuun alussa poikkeuksellisen huolestuttavaksi. Sinilevää havaitaan nyt enemmän kuin kertaakaan aiemmin tänä kesänä. Erikoiseksi tilanteen tekee ajankohta: syyskuulle osunut sinilevähuippu on seurannan historiassa erittäin harvinainen.
Suomalainen sinileväkesä ei suostu päättymään – syyskuun ensimmäisellä viikolla sisävesien sinilevätilanne on pahentunut selvästi.
Valtakunnallisen sinileväseurannan havaintopaikoilla tehtiin tällä viikolla yhteensä 185 havaintoa. Sinilevää havaittiin 55 paikalla, mikä on enemmän kuin kertaakaan aiemmin tänä kesänä.
Tilanne on poikkeuksellinen myös vuodenaikaan nähden. Sinilevähuipun ajoittuminen syyskuulle on valtakunnallisessa seurannassa ollut erittäin harvinaista. Aiemmin vastaava tilanne on havaittu vain vuosina 2025, 2013 ja 2010.
Nyt sinilevää on havaittu erityisen runsaasti Sipoossa Savijärvellä ja Lapinlahdella Onkivedellä. Lisäksi 18 havaintopaikalla sinilevää on ollut runsaasti ja 35 paikalla sitä on havaittu hieman.
Havainnot eivät rajoitu Etelä-Suomeen. Sinilevää on löytynyt koko maasta aina eteläistä Lappia myöten, vaikka havainnot ovatkin painottuneet Etelä- ja Lounais-Suomeen. Hattulassa Vanajavedellä sinilevää on ollut runsaasti jo kolmen viikon ajan.
Moni suomalainen mieltää sinilevän keskikesän ongelmaksi. Yleensä sinilevien määrä väheneekin kesän jälkeen, kun vedet viilenevät ja olosuhteet muuttuvat niille epäedullisemmiksi, mutta tänä vuonna kehitys ei kuitenkaan ole ollut näin suoraviivainen.
Viime viikkojen sää on ollut monin paikoin sateinen ja tuulinen, mutta samalla melko lämmin. Väliin on mahtunut myös poutaisia jaksoja. Järvien pintavedet ovat olleet tällä viikolla pääosin tavanomaista lämpimämpiä, ja useilla havaintopaikoilla veden lämpötila on ollut yli asteen tavanomaista korkeampi.
Lämmin vesi voi antaa sinileville mahdollisuuden jatkaa kasvuaan vielä siinä vaiheessa, kun kalenterin perusteella kesän pitäisi olla jo ohi. Myös syksyn vesikierto voi vaikuttaa tilanteeseen, ja kun järven vesimassa syksyn edetessä sekoittuu, pohjan läheisiä ravinteita voi kulkeutua pintaveteen, jos olosuhteet ovat muuten suotuisat, ja tämä voi lisätä sinilevien määrää. Sinilevän runsastumiseen vaikuttavat veden lämpötilan lisäksi muun muassa ravinteet, valoisuus ja veden liikkeet. Erityisesti fosforilla ja typellä on merkitystä vesistöjen rehevöitymisessä.
Yksittäisen vuoden poikkeuksellista sinilevähuippua ei kuitenkaan voida selittää yhdellä tekijällä, myöskään tämän syyskuisen tilanteen ei voida pelkän seurannan perusteella sanoa johtuvan esimerkiksi ilmastonmuutoksesta. Ilmaston lämpeneminen voi kuitenkin yleisesti lisätä sinileville sopivia lämpimiä ajanjaksoja ja vaikuttaa sitä kautta sinileväkukintojen riskiin.
Rannalla seisovalle sinilevä näyttää usein tutulta. Vesi muuttuu vihertäväksi tai kellertäväksi, ja tuulen mukana rantaan voi kasaantua paksuja levälauttoja, mutta aina tilanne ei kuitenkaan ole näin selvä. Sinilevää voi olla vedessä runsaasti ilman, että veden pinnalla näkyy suuria lauttoja, ja sinilevä voi olla sekoittuneena vesimassaan, jolloin sitä on vaikeampi havaita paljain silmin.
Vähäinen sinilevä voi näkyä pieninä vihreinä, sinivihreinä tai kellertävinä hiukkasina. Runsastuessaan se voi muodostaa veden pinnalle laajoja vihertäviä tai kellertäviä lauttoja. Syksyllä rantavedessä voi näkyä myös erikoisen näköistä turkoosia massaa. Ilmiö voi liittyä hajoaviin sinileväsoluihin, joista vapautuu fykosyaniinia. Kyseinen pigmentti voi värjätä veden turkoosin tai sinertävän sävyiseksi.
Sinilevää voi yrittää tunnistaa myös yksinkertaisilla kotitesteillä – kun levämassaa kokeillaan kepillä, sinilevä yleensä hajoaa pieniksi hiukkasiksi. Rihmamainen levä puolestaan jää tyypillisemmin kiinni keppiin.
Toinen tapa on ottaa epäilyttävää vettä lasiin ja antaa sen seistä noin tunnin. Sinilevät voivat kaasurakkuloidensa ansiosta nousta veden pinnalle. Testit eivät kuitenkaan kerro, onko kyseinen sinilevä myrkyllistä.
Sinilevästä puhuttaessa on hyvä muistaa yksi olennainen asia: kaikki sinilevät eivät tuota myrkkyjä, mutta myrkyllistä sinilevää ei voi luotettavasti erottaa myrkyttömästä pelkän ulkonäön perusteella. Osa sinilevistä pystyy tuottamaan ihmisille ja eläimille haitallisia yhdisteitä. Tämän vuoksi runsas sinileväesiintymä on syytä ottaa vakavasti, vaikka vedessä ei olisi havaittu mitään poikkeavaa hajua tai väriä.
Viranomaisten suositus on selkeä – jos vedessä on runsaasti sinilevää, siinä ei pidä uida eikä vettä tule käyttää. Erityisesti pieniä lapsia on syytä varjella sinileväiseltä vedeltä, sillä uidessa vettä voi joutua huomaamatta suuhun ja lapsi voi leikkiessään myös koskettaa levämassaa.
Sama koskee lemmikkejä, koiralle sinileväinen vesi voi olla erityinen riski, sillä koira saattaa juoda vettä uidessaan tai myöhemmin nuolla levää turkistaan. Sinileväistä vettä ei pidä käyttää myöskään juomiseen, ruoanlaittoon, peseytymiseen tai löylyvetenä. Veden keittäminen ei tee siitä turvallista.
Sisävesien vastapainoksi merialueiden sinilevätilanne on hieman helpottanut. Rannikkoalueilta tehtiin tällä viikolla 38 havaintoa, joista kymmenessä havaittiin sinilevää. Tilanne on kuitenkin edelleen ajankohtaan nähden hieman tavanomaista huonompi.
Runsaasti sinilevää havaittiin Naantalin Kärmäläisissä ja hieman sinilevää yhdeksällä havaintopaikalla Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Selkämerellä. Veteen sekoittunutta sinilevää havaittiin myös Suomenlahdella, Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja Selkämerellä. Alkuviikon pilvisyys vaikeutti avomerialueiden satelliittiseurantaa, eikä pilvettömillä alueilla havaittu näkyviä sinilevän pintalauttoja.
Viranomaisten tekemä seuranta ei ole ainoa tapa saada tietoa sinilevästä, vaan myös kansalaishavainnot täydentävät kokonaiskuvaa. Tällä viikolla Järvi-meriwikin ja Vesi.fi-palvelun kautta saatiin 35 virallisen seurannan ulkopuolista havaintoa. Niistä 18:ssa havaittiin sinilevää. Havaintoja ilmoitettiin muun muassa Kiteen Orivedeltä ja Punkaharjun Kalajärveltä.
Kansalaishavainnot täydentävät seurantaa, sillä sinilevätilanne voi vaihdella huomattavasti jopa saman järven eri osissa. Valtakunnallinen sinileväseuranta on jatkunut Suomessa vuodesta 1999 kuntien viranomaisten, Suomen ympäristökeskuksen ja koulutettujen vapaaehtoisten yhteistyönä. Tämän kesän seuranta jatkuu syyskuun loppuun asti.
Sinileviä voi esiintyä sisävesissä ja merialueilla vielä pitkälle syksyyn, erityisesti jos sää jatkuu lämpimänä ja aurinkoisena, joten mökkirannassa, uimarannalla tai järven rannalla kannattaa edelleen vilkaista veden pintaa ennen uintia. Jos vesi näyttää vihreältä, sinivihreältä tai kellertävältä tai rannassa kelluu epäilyttävää levämassaa, uiminen kannattaa jättää väliin.
