Viikin koetilan lehmiä laiduntamassa Viikissä, kuva: Aino Sjöholm
Mielikuva suomalaisesta lehmästä vihreällä niityllä elää vahvana, mutta todellisuus navetoissa on muuttunut nopeasti. Uusi tutkimus paljastaa, että maitotilalliset ovat jakautuneet jyrkästi kahteen leiriin: osa pitää laidunnusta eläinten hyvinvoinnin kulmakivenä, osa pitää sitä vanhentuneena toimintatapana.
Kesäisin suomalaisissa maisemissa näkyvä näky on harvinaistumassa: lehmät laitumella.
Vielä muutama vuosikymmen sitten kesälaidunnus kuului lähes jokaisen maitotilan arkeen. Nykyään yhä useampi lehmä viettää kesänsä navetassa, jossa ruokinta, ilmanvaihto ja liikkuminen voidaan suunnitella tarkasti eläinten tarpeiden mukaan.
Muutos liittyy erityisesti maidontuotannon rakennemuutokseen. Tilojen määrä on vähentynyt voimakkaasti, mutta samalla jäljelle jääneet tilat ovat kasvaneet. Suuremmissa karjoissa eläinten hoito on siirtynyt yhä enemmän automatisoituihin järjestelmiin, kuten robottipohjaiseen automaattilypsyyn.
Helsingin yliopiston tutkimuksessa haastateltiin 15 suomalaista maidontuottajaa, joiden tilat edustivat erilaisia tuotantotapoja. Mukana oli perinteisiä parsinavettoja, joissa laidunnus kuuluu lainsäädännön vaatimuksiin, sekä pihattonavettoja, joissa lehmät joko laidunsivat tai pysyivät kokonaan sisätiloissa.
Tutkimuksen perusteella tilan tuotantomuoto vaikutti vahvasti siihen, miten viljelijä suhtautui laiduntamiseen. Laiduntamista jatkavat tilalliset näkivät ulkoilun usein eläimen luonnollisena tarpeena.
Heidän mukaansa lehmä on laiduntava eläin, joka hyötyy liikkumisesta, vaihtelevasta ympäristöstä ja mahdollisuudesta toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Laidunnuksen hyödyiksi on tutkimuksissa yhdistetty muun muassa parempi lihaskunto, sorkkaterveys ja mahdollisuus ympäristön tutkimiseen. Lisäksi laitumet voivat ylläpitää luonnon monimuotoisuutta ja perinteisiä maaseutumaisemia.
Toinen ryhmä taas näkee asian eri tavalla. Laidunnuksesta luopuneet tuottajat korostavat nykyaikaisen navetan tarjoamia etuja. Pihatossa lehmä voi liikkua vapaasti ympäri vuorokauden, syödä tasalaatuista rehua ja levätä sille sopivissa olosuhteissa.
Lisäksi sisäkasvatus helpottaa suurten karjojen hallintaa. Kaikilla tiloilla ei yksinkertaisesti ole riittävästi sopivaa laidunalaa navetan läheisyydessä.
Tutkimuksen mukaan keskustelu laiduntamisesta ei ole pelkkä tekninen kysymys siitä, mikä tapa toimii parhaiten. Tutkijat havaitsivat, että viljelijät arvioivat usein omaa tuotantotapaansa myönteisesti ja korostivat sen vahvuuksia.
Tutkimusta johtanut vanhempi yliopistonlehtori Iryna Herzon kuvaa ilmiötä kehänä: tuotantotapa vaikuttaa siihen, miten asia nähdään, ja nämä näkemykset puolestaan vahvistavat valittua tuotantotapaa.
– Tuotantokäytäntö muokkaa asenteita samalla kun asenteet muokkaavat käytäntöä, Herzon toteaa.
Laidunnukseen liittyvä ristiriita näkyy myös kuluttajien käyttäytymisessä. Moni suomalainen yhdistää laiduntamisen vastuulliseen maidontuotantoon. Maitopurkkien kyljissä nähdään edelleen usein kuvia vihreillä pelloilla laiduntavista lehmistä.
Samaan aikaan markkinoilla suosituin valinta ei aina ole tuote, joka takaisi laiduntamisen. Tutkimuksen mukaan kuluttajien odotukset ja maidontuotannon todellisuus ovatkin osittain erkaantuneet toisistaan.
Tuottajat kokevat, että kuluttajat ovat etääntyneet maatalouden arjesta. Kun eläimet eivät enää näy pelloilla, kasvaa myös riski sille, että mielikuva suomalaisesta maidontuotannosta perustuu enemmän mainoksiin kuin todellisuuteen.
Laidunnuksesta on tullut myös osa laajempaa keskustelua ruoan vastuullisuudesta. Meijerit nostavat laiduntamista usein esiin viestinnässään, koska se vastaa kuluttajien eläinten hyvinvointiin liittyviin odotuksiin.
Tuottajien näkökulmasta tilanne ei kuitenkaan ole aina yksinkertainen. Laiduntaminen voi vaatia lisää työtä, laidunalueita, aitoja ja eläinten siirtämistä. Kaikilla tiloilla siihen ei ole samanlaisia mahdollisuuksia.
Samaan aikaan osa tuottajista käyttää laidunnusta puolustaessaan koko karjatalouden hyväksyttävyyttä, kun taas osa kokee laiduntamiseen liittyvän keskustelun epäoikeudenmukaisena nykyaikaista tuotantoa kohtaan.
Tutkijoiden mukaan kysymys laiduntamisesta kertoo laajemmasta muutoksesta suomalaisessa maataloudessa. Kyse ei ole vain siitä, ovatko lehmät ulkona vai sisällä – taustalla ovat suuremmat kysymykset eläinten hyvinvoinnista, tuotannon tehokkuudesta, ympäristöstä ja siitä, millaisena suomalainen ruuantuotanto halutaan nähdä tulevaisuudessa.
– Laiduntavien lehmien katoaminen maaseudulta ei ole vain yksittäisten tilojen tuotantovalinta. Se muokkaa sitä, miten suomalainen maidontuotanto nähdään julkisuudessa, Herzon sanoo.
Tutkijoiden mukaan aiheesta tarvitaan avointa keskustelua. Päätöksiä ei pitäisi tehdä vain markkinoinnin, sääntelyn tai hiljaisen kehityksen seurauksena.
Yksi asia on kuitenkin varma: kuva suomalaisesta lehmästä laitumella on muuttumassa – halusimme sitä tai emme.
