Cuprina fuscella -perhonen, kuva: Marko Mutanen / Oulun yliopisto
Suomalainen 12-vuotias luontoharrastaja teki löydön, joka saattaa muuttaa käsityksiä maamme perhoslajistosta.
Lounais-Suomen Bromarvissa kesämökin pihapiirissä havaittu pieni tumma perhonen osoittautui todennäköisesti Cuprina fuscellaksi, lajiksi, joka tunnetaan Euroopassa käytännössä vain yhdestä aiemmasta esiintymästä Itävallasta. Löytö on poikkeuksellinen myös siksi, että perhonen kuuluu alaheimoon, jota ei ole koskaan aiemmin tavattu Suomessa eikä muuallakaan Pohjois-Euroopassa.
Kaikki alkoi 4. heinäkuuta, kun 12-vuotias Sara Mutanen huomasi kesämökin seinustalla kasvavan kotkansiiven lehdillä pieniä tummia perhosia. Moni olisi tuskin kiinnittänyt muutaman millimetrin mittaisiin hyönteisiin huomiota, mutta Sara ymmärsi, että ne näyttivät erilaisilta kuin tavallisesti.
Perhoset toimitettiin tutkittaviksi Oulun yliopiston professorille ja hyönteistutkijalle Marko Mutaselle. Jo ensimmäinen tarkastelu osoitti, ettei kyse ollut helposti tunnistettavasta lajista.
Mutanen julkaisi perhosista kuvia muiden asiantuntijoiden arvioitaviksi, mutta tunnistus osoittautui odotettua vaikeammaksi. Ensimmäiset lajimääritykset menivät pieleen, eikä kukaan osannut varmasti sanoa, mistä lajista oli kyse.
Lopullinen ratkaisu löytyi vasta Luonnontieteellisestä keskusmuseosta, jossa yliopistotutkija Lauri Kaila tunnisti, että kyse oli sojokoiden heimoon kuuluvasta alaheimosta. Jo tämä havainto teki löydöstä poikkeuksellisen, sillä kyseistä alaheimoa ei ole koskaan aiemmin tavattu Suomessa tai muualla Pohjois-Euroopassa.
Tarkemmat tutkimukset osoittivat, että kyseessä on erittäin todennäköisesti Cuprina fuscella.
Laji on kuvattu alun perin Kaukoidästä, ja Euroopassa siitä tunnetaan tätä ennen vain yksi esiintymä Itävallasta. Siksi Bromarvin löytö kiinnostaa tutkijoita myös Suomen rajojen ulkopuolella.
Löytö on tutkijoiden mukaan yllättävä myös siksi, että Suomen perhoslajisto kuuluu maailman parhaiten tunnettuihin. Maassa on pitkät perhosharrastuksen perinteet, aktiivisia harrastajia on satoja ja uusia havaintoja kerätään jatkuvasti.
Täysin uuden lajin löytyminen Suomesta ei ole mahdotonta, mutta uuden suvun ja samalla kokonaisen alaheimon löytyminen on erittäin harvinaista.
– Perhosharrastuksella on pitkät perinteet Suomessa, harrastajia on satoja ja lajistoamme tunnetaan poikkeuksellisen hyvin. Silti täysin odottamattomia löytöjä voidaan edelleen tehdä, professori Marko Mutanen kertoo Oulun yliopiston tiedotteessa.
Erityisen vaikuttavaa hänen mielestään on se, että löydön teki nuori luontoharrastaja.
– On hämmästyttävää, että teräväsilmäinen 12-vuotias osuu näin sensaatiomaiseen havaintoon.
Tutkijoiden mukaan kyse ei todennäköisesti ole yksittäisestä harhailijasta – löytöpaikalta on havaittu jo noin kaksikymmentä yksilöä, mikä viittaa siihen, että alueella elää vakiintunut populaatio. Lisäksi kotkansiiven itiöpesäkkeistä on löydetty toukkien syömäjälkiä ja niiden rakentamia seittiputkia.
Kaukoidässä Cuprina fuscellan toukkien tiedetään käyttävän ravintonaan helmisaniaisen itiöpesäkkeitä. Koska helmisaniainen on kotkansiiven lähisukulainen, tutkijat pitävät todennäköisenä, että laji hyödyntää Suomessa samaa ravintokasvia.
Havaintojen perusteella perhonen ei ole saapunut alueelle aivan hiljattain, vaan se on saattanut elää Bromarvissa jo useamman vuoden ajan huomaamatta.
Tutkijat eivät usko Bromarvin olevan välttämättä lajin ainoa esiintymä Suomessa – Cuprina fuscella on hyvin pieni ja viettää suuren osan elämästään saniaiskasvien suojassa, minkä vuoksi sitä on vaikea havaita. Sen vuoksi laji on voinut jäädä huomaamatta myös muualla maassa.
– On myös todennäköistä, että sitä esiintyy muuallakin Suomessa, mutta se on jäänyt huomaamatta, koska laji on pieni ja piileskelevä, Mutanen arvioi.
Bromarvin löytö kiinnostaa tutkijoita myös kansainvälisesti – Marko Mutanen osallistuu eurooppalaiseen Psyche-tutkimushankkeeseen, jossa selvitetään kaikkien Euroopassa elävien noin 11 000 perhoslajin koko perimä. Koska Cuprina fuscella on Euroopan ainoa tunnettu edustaja omassa alaheimossaan, sen DNA tarjoaa tutkijoille poikkeuksellisen arvokasta aineistoa.
Yksi tarkkasilmäisen 12-vuotiaan kesämökkihavainto voi näin auttaa ratkaisemaan kysymyksiä, jotka koskevat koko Euroopan perhosten evoluutiota ja leviämishistoriaa. Tutkijoiden mukaan löytö osoittaa myös sen, että luonnosta voidaan edelleen tehdä täysin odottamattomia löytöjä – jopa maassa, jonka lajisto tunnetaan poikkeuksellisen hyvin.
