Liito-oravien uusi turvapaikka Kaakkois-Suomeen – arvokkaat metsät pelastuivat pysyvästi suojeluun

Metsä, kuvitus

KOUVOLA–MÄNTYHARJU. Kaakkois-Suomen metsiensuojelu otti askeleen eteenpäin, kun Luonnonperintösäätiö hankki kaksi uutta metsäaluetta pysyvään suojeluun. Kouvolassa ja Mäntyharjulla sijaitsevat kohteet kattavat yhteensä yli 13 hehtaaria metsää, jossa elää monimuotoiselle metsäluonnolle tärkeitä lajeja ja elinympäristöjä.

Uudet suojelualueet sijoittuvat maakuntiin, joissa yksityisen luonnonsuojelun verkosto on ollut säätiön näkökulmasta selvästi muuta maata harvempi. Luonnonperintösäätiöllä on ollut tähän asti vain kolme suojelumetsää sekä Kymenlaaksossa että Etelä-Savossa, kun useissa muissa maakunnissa säätiön omistamia suojelumetsiä on jo 10–20.

Merkittävin uusista kohteista sijaitsee Kouvolan Korialla. Kooltaan 8,8 hehtaarin metsä on vanhaa kuusikkoa, jossa kasvaa järeitä haapoja ja on runsaasti lahopuuta. Juuri tällaiset metsät ovat tärkeitä liito-oravalle, joka tarvitsee varttuneita kuusi–haapametsiä liikkumiseen, pesimiseen ja ravinnonhankintaan. Liito-orava on Suomessa luonnonsuojelulailla suojeltu laji, ja sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty.

Mäntyharjulla suojeluun siirtynyt 4,6 hehtaarin metsä sijaitsee Partsimaanjärven rannalla. Alue koostuu rehevistä lehtimetsistä, joita pidetään Suomen metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta kaikkein arvokkaimpiin kuuluvina elinympäristöinä. Rehevissä lehtimetsissä elää poikkeuksellisen paljon kasveja, hyönteisiä, sieniä ja lintuja verrattuna tavanomaisiin talousmetsiin.

Luonnonperintösäätiön suojelujohtaja Harri Höltän mukaan uusilla hankinnoilla on erityistä merkitystä juuri niiden sijainnin vuoksi.

– Olemme Luonnonperintösäätiössä monesta syystä hyvin tyytyväisiä siihen, että saimme hankittua nämä uudet suojelumetsät, Hölttä sanoo.

Hänen mukaansa Kaakkois-Suomi on ollut pitkään yksi säätiön suurimmista katvealueista. Muita alueita, joilla suojelumetsiä on edelleen vähän, ovat Pohjanmaan rannikko ja Etelä-Lappi.

– Pyrimme kuitenkin lahjoitusvarojen sallimissa rajoissa täyttämään näitä tyhjiöitä, Hölttä kertoo.

Luonnonperintösäätiö toimii poikkeuksellisella tavalla suomalaisessa luonnonsuojelussa. Se ostaa yksityisiä metsäalueita vapaaehtoisilla kiinteistökaupoilla lahjoitusvaroilla ja rauhoittaa ne pysyvästi luonnonsuojelualueiksi. Toisin kuin määräaikaisissa suojelusopimuksissa, säätiön omistukseen siirtyneet metsät säilyvät suojeltuina myös tulevaisuudessa, eikä niitä voida myöhemmin ottaa metsätalouskäyttöön.

Suojelun painopiste on vanhoissa ja luonnontilaisissa tai niiden kaltaisissa metsissä, joissa esiintyy runsaasti lahopuuta, vanhoja lehtipuita ja muuta luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää rakennetta. Lahopuu on elinehto tuhansille suomalaisille metsälajeille, ja sen vähenemistä pidetään yhtenä metsäluonnon köyhtymisen keskeisistä syistä.

Suomen metsistä valtaosa on talouskäytössä. Luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia metsiä on etenkin Etelä-Suomessa jäljellä vain pieni osa alkuperäisestä määrästä. Siksi myös suhteellisen pienillä suojelualueilla voidaan turvata paikallisesti merkittäviä elinympäristöjä ja muodostaa ekologisia yhteyksiä muiden suojeltujen metsäalueiden välille.

Luonnonperintösäätiön mukaan Kouvolan ja Mäntyharjun kohteiden hankinta onnistui yksityishenkilöiden, yritysten ja yhteisöjen lahjoitusten avulla. Säätiö korostaa, että jokainen lahjoitus mahdollistaa uusien arvokkaiden metsäalueiden ostamisen ja suojelemisen pysyvästi niin liito-oraville kuin lukuisille lahopuusta riippuvaisille lajeillekin.