Euroopan unionissa valmistellaan yhtä merkittävimmistä eläinten hyvinvointia koskevista uudistuksista vuosikymmeniin. EU-komission 7. heinäkuuta julkaisema tuotantoeläinstrategia linjaa, että munijakanojen häkkikasvatuksesta aiotaan luopua asteittain ja myös sikojen tiineytys- ja porsitushäkkien käyttöä ollaan ajamassa alas.
Komission mukaan munijakanoja ja broilereita koskeva lainsäädäntöesitys annetaan vuoden 2026 loppuun mennessä. Sikojen hyvinvointia koskeva ehdotus on tarkoitus julkaista vuoden 2027 toisella neljänneksellä. Esitykset sisältäisivät siirtymäajat, jotta tuottajilla olisi aikaa muuttaa tuotantoaan.
Kyse ei vielä ole uudesta laista. Ensin komissio tekee lakiesitykset, minkä jälkeen niistä neuvottelevat EU:n jäsenmaat ja Euroopan parlamentti. Lopullinen sisältö voi vielä muuttua huomattavasti.
Eläinsuojelujärjestö Animalia pitää strategiaa merkittävänä läpimurtona, mutta muistuttaa, että todellinen ratkaisu riippuu tulevasta lainsäädännöstä. Järjestön mukaan häkkikiellon tulisi koskea kaikkia häkeissä pidettäviä tuotantoeläimiä eikä pelkästään kanoja ja sikoja.
Nykyisin häkkejä käytetään EU:ssa erityisesti munijakanojen tuotannossa sekä emakoiden tiineytys- ja porsitusvaiheissa. Suomessa virikehäkit ovat edelleen sallittuja muniville kanoille, vaikka osa tuotannosta on jo siirtynyt lattia-, ulkoilu- ja luomukanaloihin.
Yksi strategian näkyvimmistä kirjauksista koskee munantuotannossa kuoriutuvia kukkotipuja. Koska uroskanat eivät muni eivätkä kasva lihantuotantoon yhtä tehokkaasti kuin broilerit, niitä on perinteisesti lopetettu heti kuoriutumisen jälkeen miljoonia vuosittain Euroopassa.
EU-komissio haluaa lopettaa käytännön ja siirtyä niin sanottuun in-ovo-sukupuolenmääritykseen, jossa untuvikon sukupuoli voidaan tunnistaa jo haudonnan aikana ennen kuoriutumista. Teknologia on jo käytössä useissa EU-maissa, mutta sen laajentaminen koko unioniin vaatii investointeja erityisesti pienemmiltä hautomoilta.
Komissio haluaa myös estää tilanteen, jossa eurooppalaiset tuottajat joutuvat kilpailuhaittaan tiukempien eläinsuojelusääntöjen vuoksi. Siksi strategiassa linjataan, että myös EU:n ulkopuolelta tuotavilta eläintuotteilta pyrittäisiin edellyttämään vastaavia eläinten hyvinvointivaatimuksia kuin unionin sisällä tuotetuilta tuotteilta. Tavoitteena on toteuttaa vaatimukset kansainvälisen kauppajärjestelmän sääntöjen puitteissa.
Vaikka broilereita koskeva lainsäädäntö on luvattu valmistella tämän vuoden aikana, komissio ei vielä kerro, millaisia uusia vaatimuksia tuotantoon olisi tulossa. Eläinsuojelujärjestöt ovat pitkään arvostelleet nopeasti kasvavia broilerirotuja, joiden on todettu kärsivän muun muassa jalkavaivoista, sydänongelmista ja liikkumisvaikeuksista.
Myös suuria eläintiheyksiä ja virikkeettömiä kasvatusolosuhteita on pidetty hyvinvointiongelmina.
Strategiassa tunnustetaan myös pitkien eläinkuljetusten aiheuttamat hyvinvointiongelmat, etenkin silloin kun eläimiä kuljetetaan EU:n ulkopuolelle teurastettaviksi. Komissio ei kuitenkaan vielä esitä vientikieltoa, vaan ilmoittaa selvittävänsä vaihtoehtoja yhdessä jäsenmaiden, alan toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa.
Eläinten hyvinvointi on vain yksi osa uutta strategiaa. Komission tavoitteena on samalla vahvistaa EU:n ruokaturvaa ja vähentää riippuvuutta tuontirehuista.
Kotieläinsektori on unionille taloudellisesti merkittävä: ala työllistää noin seitsemän miljoonaa ihmistä, siihen kuuluu noin neljä miljoonaa maatilaa ja sen vuosittainen liikevaihto on noin 400 miljardia euroa. Samalla ala kohtaa kasvavia haasteita, kuten eläintauteja, ilmastonmuutosta, kannattavuusongelmia ja kuluttajien muuttuvia odotuksia.
Komission rinnalla julkaisema proteiinisuunnitelma tähtää siihen, että EU kasvattaa oman valkuaiskasvituotantonsa osuutta nykyisestä noin 25 prosentista 35 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä. Tavoitteena on vähentää riippuvuutta tuontisoijasta ja parantaa Euroopan omavaraisuutta.
Eläinsuojelujärjestöjen mukaan strategia ei kuitenkaan mene riittävän pitkälle, sillä niiden mielestä EU:n pitäisi vähentää myös eläinperäisen tuotannon kokonaismäärää ja lisätä voimakkaammin kasviperäisen ruoan tuotantoa. Toisaalta maatalousalan etujärjestöt ovat korostaneet, että muutokset on toteutettava siten, etteivät ne vaaranna eurooppalaisten tilojen kilpailukykyä tai ruokaturvaa.
