Länsi-Suomen pelloilla alkaa vuoden tärkein vaihe – Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa ensimmäisiä puinteja on jo tehty, mutta suurin osa sadosta odottaa vielä korjuuta. Kasvustot näyttävät monin paikoin lupaavilta, mutta pelloilta löytyy myös merkittäviä ongelmia. Lopullinen tulos riippuu nyt säästä, sadon laadusta ja siitä, kuinka nopeasti puinnit saadaan etenemään.
Elokuun loppu on suomalaiselle viljelijälle ratkaisevaa aikaa. Kevään kylvöt, kesän kasvukausi ja lukuisat viljelytoimet kulminoituvat siihen, mitä puimuri lopulta löytää pellolta.
ProAgrian 21. elokuuta julkaiseman katsauksen mukaan kevätviljojen satonäkymät ovat Länsi-Suomessa pääosin hyvät. Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa kasvustot ovat monin paikoin kehittyneet hyvin, mutta lohkojen väliset erot ovat suuria.
Riittävästi vettä saaneet ja ajoissa kylvetyt pellot ovat paikoin erinomaisessa kunnossa. Kuivuudesta kärsineillä tai myöhään kylvetyillä lohkoilla näkymä on selvästi heikompi.
Ohrat ja kevätvehnät ovat monilla alueilla hyvässä kasvussa, ja kasvustot ovat pääosin pysyneet pystyssä. Myös kaura on kestänyt kesän vaihtelevia olosuhteita kohtuullisen hyvin. Kaikilta ongelmilta sekään ei ole välttynyt. Paikallinen kuivuus on voinut aiheuttaa pakkotuleentumista, ja myöhempien sateiden jälkeen kasvustoissa on havaittu myös jälkiversontaa.
Herne puolestaan on kasvanut paikoin erittäin reheväksi – ongelmaksi on muodostunut tuleentumisen epätasaisuus, mikä voi vaikeuttaa korjuun ajoittamista.
Tämän vuoden satonäkymiä tarkasteltaessa on syytä muistaa myös se, että Suomen viljanviljelyala on pienentynyt, sillä Luonnonvarakeskuksen mukaan viljanviljelyala on vuonna 2026 noin 932 000 hehtaaria, kun vuonna 2025 viljaa viljeltiin noin miljoonalla hehtaarilla. Viljelyalan pieneneminen tarkoittaa käytännössä sitä, että vaikka yksittäisillä tiloilla tai lohkoilla päästäisiin erittäin hyviin satotuloksiin, koko maan yhteenlaskettu viljasato voi silti jäädä selvästi viime vuoden tasosta.
Luken aiemman arvion mukaan vuoden 2026 viljasadon odotettiin asettuvan noin 2,5–3,0 miljardin kilon välille. Laskennallinen keskiarvo oli noin 2,78 miljardia kiloa. Vertailu viime vuoteen kertoo mittakaavasta. Vuonna 2025 Suomessa korjattiin yli 3,4 miljardin kilon viljasato, joka oli peräti 17 prosenttia aiempaa ennustetta suurempi.
Vuodesta 2025 ei siis ole helppo ottaa mittapuuta tämän vuoden sadolle. Viime vuoden suuri sato oli poikkeuksellisen hyvä, ja nyt sekä viljelyala että ennakoitu kokonaismäärä ovat pienempiä. Samaan aikaan viime vuoden suuri sato näkyy edelleen viljamarkkinoilla. Varastoissa on tavaraa, mikä vaikuttaa myös tämän vuoden hintanäkymiin.
Viljelijälle rehevä kasvusto on yleensä mieluisa näky. Tänä vuonna rehevyys tuo kuitenkin mukanaan myös riskin. Tiheässä kasvustossa kosteus säilyy pidempään, mikä voi suosia kasvitauteja. ProAgrian mukaan ohralla on havaittu verkkolaikkua, ja viljoilla on paikoin ollut runsaasti kasvitauteja.
Kaikki pellot eivät kuitenkaan ole kärsineet taudeista. Pääosa kasvustoista on ollut melko tautivapaita. Suurin huoli kohdistuu nyt tautisuojaamattomiin kasvustoihin. Niiden kohdalla lopullinen laatu voi paljastua vasta puinnin yhteydessä.
Myös lakoutuminen voi muodostua ongelmaksi. Jos kasvusto makaa pellossa ja korjuu viivästyy, kasvavat myös laaturiskit. Pellolla seisova vilja voi näyttää vielä hyvältä, mutta puinnin jälkeen ratkaisevat jyvien ominaisuudet, kosteus ja mahdolliset laatuongelmat.
Syysviljojen kohdalla vuoden 2026 tarina alkoi jo viime talvena. Talvehtiminen oli monin paikoin heikkoa. Osa kasvustoista kärsi niin pahasti, että pellot jouduttiin rikkomaan keväällä ja käyttämään uudelleen. Heikosti talvehtineet kasvustot jäivät paikoin aukkoisiksi. Hyvin selvinneet syysvehnät ovat sen sijaan pystyneet hyödyntämään kevään ja kesän kosteutta.
Parhailla lohkoilla syysvehnästä on saatu hyviä satoja, mutta kokonaisuutena syysviljojen satonäkymät ovat ProAgrian mukaan kohtalaiset tai hyvät. Talven vaikutus näkyy siis vielä kuukausia myöhemmin. Vierekkäisilläkin pelloilla lopputulos voi olla täysin erilainen.
Öljykasveilla ongelmat olivat erilaisia – kirpat ja rapsikuoriaiset aiheuttivat kesällä tuholaispainetta. Hyvin torjutuilla rypsi- ja rapsilohkoilla kasvustot ovat paikoin hyvässä kunnossa, mutta torjumatta jääneissä kasvustoissa tuholaisten aiheuttamat vioitukset näkyvät.
Kesän suhteellisen maltilliset lämpötilat ovat kuitenkin pidentäneet öljykasvien kukintaa ja tukeneet niiden kehitystä. Myös sokerijuurikkaiden ja muiden erikoiskasvien näkymät ovat monin paikoin lupaavat. Lopullinen satotaso riippuu kuitenkin vielä siitä, millaisissa oloissa korjuu onnistuu.
Ensimmäiset puimurit ovat jo liikkeellä erityisesti syysviljoilla ja aikaisilla kevätviljoilla. Suurimmalla osalla tiloista varsinainen puintikausi on kuitenkin vasta alkamassa.
Seuraavien viikkojen säällä on valtava merkitys. Kuiva puintikeli nopeuttaisi korjuuta ja helpottaisi sadon käsittelyä. Rehevissä kasvustoissa ongelmaksi voi muodostua jo pelkkä aamukaste. Jos kasvusto ei kuivu nopeasti, puintien aloitus voi siirtyä pitkälle päivään.
Samalla viljelijä joutuu arvioimaan, milloin sadon korjuu on taloudellisesti järkevintä. Mitä kosteampaa vilja on, sitä enemmän tarvitaan kuivausta. Se puolestaan tarkoittaa lisää työtä ja kustannuksia.
Sato ei ole viljelijälle pelkkä kilomäärä. Olennaista on myös se, mitä sadosta saa markkinoilla. Luken mukaan vehnän, ohran ja kauran hinnat olivat alkuvuonna 2026 noin 180–190 euroa tonnilta. Markkinoilla on ollut paineita, koska edellisen vuoden suuri sato lisäsi tarjontaa.
Suomen viljamarkkinoilla on kuitenkin tapahtunut myös jotain poikkeuksellista. Vuoden 2025 suuren sadon ansiosta viljojen kokonaisomavaraisuus nousi yli sadan prosentin. Kauralla omavaraisuus nousi Luken mukaan lähes 160 prosenttiin ja vehnällä yli 140 prosenttiin. Myös rukiissa tapahtui suuri muutos: omavaraisuus nousi 54 prosentista 112 prosenttiin.
Hyvä omavaraisuus on huoltovarmuuden kannalta vahva asia, mutta viljelijän näkökulmasta runsas tarjonta voi tarkoittaa myös hintapaineita. Jos markkinoilla on paljon viljaa, hyväkään sato ei automaattisesti tarkoita hyvää taloudellista tulosta.
Puintien keskellä viljelijöiden ajatukset ovat jo seuraavassa kasvukaudessa. Syyskylvöjen valmistelut ovat käynnissä, ja ensimmäisiä syyskasveja on jo kylvetty. Tänä vuonna kylvöpäätöksiin liittyy kuitenkin tavallista enemmän epävarmuutta. Viime talven heikot talvehtimiset ovat jääneet monen viljelijän mieleen.
Myös sää tekee päätöksistä vaikeita. Paikoin märkyys on jo haitannut syysrypsin ja -rapsin kylvöjä. Toisilla lohkoilla sopivaan aikaan saadut sateet ovat puolestaan parantaneet taimettumisen lähtökohtia. Viljelijän on siis päätettävä sekä tämän vuoden sadonkorjuusta että ensi vuoden kasvustojen perustamisesta lähes samanaikaisesti. Puintien jälkeen pellolle pitäisi saada seuraava sato kasvamaan, mutta liian märälle pellolle ei ole järkevää mennä.
Tämänhetkinen tilanne näyttää Länsi-Suomessa kaksijakoiselta. Kevätviljojen satonäkymät ovat monin paikoin hyvät. Hyvin vettä saaneet ja hyvässä kasvukunnossa olevat pellot voivat tuottaa erittäin hyvän sadon. Samaan aikaan kuivuus, myöhäiset kylvöt, kasvitaudit, tuholaiset ja viime talven vauriot näkyvät osalla tiloista. Kaikkein suurin epävarmuus liittyy nyt siihen, kuinka suuri osa pellolla olevasta satopotentiaalista saadaan korjattua hyvälaatuisena talteen.
Sää voi ratkaista paljon, jos puintikaudelle saadaan kuivia päiviä, sadonkorjuu pääsee etenemään ja laaturiskit pienenevät, mutta jos sateet alkavat kiusata juuri kriittisellä hetkellä, rehevät ja lakoutuneet kasvustot voivat muuttua nopeasti ongelmaksi. Ja samaan aikaan puimurin takana odottaa jo seuraava työmaa. Syyskylvöt pitäisi saada onnistumaan, vaikka viime talven kokemukset ja tämän kesän vaihtelevat olosuhteet painavat päätöksissä.
Nyt suomalaisilla viljapelloilla eletään siis hetkeä, jossa yhden kasvukauden työ pitäisi saada talteen – ja samalla pitäisi jo rakentaa seuraavan vuoden satoa.
