Ohdakeperhonen
Tänä kesänä suomalaisessa luonnossa on ollut tavallista enemmän siipien havinaa ja kimalaisten pörinää. Suomen ympäristökeskuksen ennakkotietojen mukaan päiväperhosten määrä on kasvanut vuodessa 43 prosenttia ja kimalaisten peräti 69 prosenttia. Taustalla ovat suotuisat sääolot – mutta tutkijat muistuttavat, ettei yksi hyvä kesä vielä käännä pölyttäjien pitkän aikavälin kehitystä.
Jos kesän aikana on tuntunut siltä, että pihapiirissä, niityillä ja tienvarsilla on ollut poikkeuksellisen paljon perhosia ja kimalaisia, tunne ei ole ollut harhaa.
Suomen ympäristökeskuksen kokoamien havaintojen perusteella pölyttäjillä on ollut tänä vuonna selvästi viime kesää parempi kausi. Päiväperhosten yhteenlaskettu yksilömäärä on kasvanut 43 prosenttia viime vuodesta. Kimalaisten määrä on noussut vielä enemmän, peräti 69 prosenttia. Luvut ovat kuitenkin vasta ennakkotietoja. Arviot perustuvat 6. elokuuta mennessä tallennettuihin havaintoihin, jotka kattavat yli puolet koko kesän aineistosta. Lopulliset seurantatulokset valmistuvat vuodenvaihteessa.
Kesän kehityksessä säällä on ollut suuri merkitys, sillä kevät oli Suomessa ennätyksellisen kuiva, mutta kuivuus päättyi toukokuun lopulla. Sen jälkeen vuorottelivat sateet ja lämpimät poutajaksot. Pölyttäjille yhdistelmä oli lopulta otollinen – sateet auttoivat kasvillisuutta ja kukkivia mesikasveja, kun taas lämpimät poutajaksot tarjosivat perhosille ja kimalaisille sopivia hetkiä lentämiseen, ravinnonhankintaan ja lisääntymiseen.
Suomen ympäristökeskuksen tutkijan Janne Heliölän mukaan erityisesti kimalaiset hyötyivät tilanteesta: kuivan kevään jälkeen kesä oli tasaisen lämmin ja sateinen, minkä ansiosta mesikasvien tarjonta pysyi hyvänä, ja se on kimalaisten kannalta ratkaiseva asia. Kimalaiskuningatar perustaa keväällä pesän, ja yhdyskunnan kasvaessa pesään tarvitaan jatkuvasti ravintoa kehittyville toukille. Kun kukkivia kasveja riittää, myös ravintoa on tarjolla enemmän.
Perhoskesä ei ole ollut hyvä vain yhden tai kahden lajin kannalta. Ennakkotietojen perusteella yleisemmistä päiväperhosista 25 lajia runsastui viime kesään verrattuna. Vastaavasti 11 lajia väheni ja noin kolmanneksella lajimäärät pysyivät lähellä edellisvuoden tasoa.
Erityisen hyvin ovat pärjänneet keski- ja loppukesän lajit. Nokkos- ja neitoperhosia on tavattu nyt selvästi enemmän kuin kahtena edellisenä vuonna. Keskikesän yleinen tesmaperhonen on ollut monin paikoin erittäin runsas.
Keväällä tilanne oli toinen: vähentyneiden lajien joukossa oli etenkin keväällä lentäviä perhosia. Ne saattoivat kärsiä huhti–toukokuun kuivuudesta, joka osui niiden elinkiertoon epäedulliseen aikaan. Tämä kertoo hyvin siitä, kuinka voimakkaasti sääolot voivat vaikuttaa hyönteisten määriin jo yhden kasvukauden aikana.
Vaeltajaperhosista tämän kesän tähti on ollut ohdakeperhonen. Laji saapuu Suomeen vuosittain etelästä, ja sen runsaus voi vaihdella huomattavasti vuodesta toiseen. Tänä kesänä ohdakeperhosta on tavattu runsaasti. Kaikki vaeltajaperhoset eivät kuitenkaan ole olleet yhtä runsaita. Harvalukuisemmista lajeista esimerkiksi helmihopeatäplä on taantunut nyt selvästi kahden poikkeuksellisen hyvän vuoden jälkeen. Virnasinisiiven kannat ovat puolestaan säilyneet melko vahvoina.
Perhoskesä ei välttämättä ole vielä ohi – elokuun alussa päiväperhosia oli edelleen liikkeellä ajankohtaan nähden runsaasti. Lähiviikkoina voi kuoriutua lisää vaeltajaperhosia ja monille lajeille myös toinen sukupolvi.
Jos perhosluvut ovat ilahduttavia, kimalaisten lukema on vielä näyttävämpi. Kimalaisten kokonaismäärä on ennakkotietojen perusteella kasvanut 69 prosenttia viime kesästä. Yleisimmistä lajeista 13 runsastui ja neljä väheni. Kaikki yleisimmät kimalaislajit ovat olleet viimevuotista runsaampia.
Suomalaisessa luonnossa tavataan esimerkiksi mantu- ja kontukimalaisia sekä peltokimalaisia. Ne ovat keskenään paikoin vaikeasti erotettavia, joten kimalaisten seuranta vaatii havainnoijilta hyvää lajintuntemusta. Kimalaisia on Suomessa seurattu vuodesta 2019 lähtien. Vuosittaiset kannanvaihtelut ovat olleet suuria, mikä korostaa pitkän aikasarjan merkitystä.
Vuosi 2025 oli kimalaisten osalta suunnilleen seurannan vuosien 2019–2024 keskimääräisellä tasolla. Nyt näyttää siis tapahtuneen selvä nousu. Kimalaisten seurannassa on ollut vuosien aikana mukana yhteensä 131 havainnoijaa, vaikka osa on osallistunut vain lyhyesti. Seurannan pysyvämpi ydin muodostuu noin 40 laskentalinjasta, joita on seurattu jo yli viiden vuoden ajan.
Pölyttäjien merkitys ei rajoitu siihen, että ne tekevät kesäpäivistä näyttävämpiä. Kimalaiset, mehiläiset ja monet muut hyönteiset kuljettavat siitepölyä kukasta toiseen. Tällä on merkitystä sekä luonnonkasveille että viljelykasveille. Suomessa kimalaisten pölytystyö on tärkeää esimerkiksi useille satokasveille sekä puolukalle ja mustikalle.
Erityisen kiinnostava ryhmä ovat kimalaiset, jotka pystyvät lentämään viileämmissä oloissa kuin monet muut pölyttäjät. Siksi niillä on tärkeä rooli myös suomalaisissa kesäolosuhteissa. Pölyttäjien määrä kertoo samalla jotain laajemmin luonnon tilasta. Kun pölyttäjille riittää kukkivia kasveja, pesäpaikkoja ja sopivia elinympäristöjä, samoista ympäristöistä hyötyvät usein monet muutkin lajit.
Tässä kohtaa tutkijat painavat jarrua: 43 ja 69 prosenttia ovat näyttäviä lukuja, mutta niitä ei pidä tulkita niin, että pölyttäjien pitkäaikainen taantuminen olisi nyt päättynyt. Hyönteisten määrät voivat vaihdella vuodesta toiseen huomattavasti sääolojen ja muiden ympäristötekijöiden seurauksena.
Esimerkiksi vuoden 2025 päiväperhosseurannassa kesä oli yksi koko 27-vuotisen seurannan heikoimmista. Vuonna 2025 seurannassa havaittiin 35 830 perhosta 77 lajista 61 laskentalinjalla. Vuoden 2025 kylmä alkukesä todennäköisesti vähensi kesä- ja heinäkuussa lentäneiden lajien määriä. Kun yhden vuoden sää voi heilauttaa lukuja näin paljon, yksittäisestä hyvästä kesästä ei voi päätellä, että hyönteiskato olisi pysähtynyt.
Pölyttäjien tilanteen arvioinnissa tarvitaan pitkiä aikasarjoja. Suomen päiväperhosseuranta on ollut käynnissä vuodesta 1999 ja kimalaisseuranta vuodesta 2019 lähtien. Pitkän seurannan avulla voidaan erottaa toisistaan kaksi asiaa: luonnollinen vuosittainen vaihtelu ja pysyvämpi kannanmuutos. Juuri tästä syystä tutkijat puhuvat jopa 10–20 vuoden aikasarjoista. Tämän kesän runsaat perhos- ja kimalaismäärät ovat siis hyvä uutinen luonnolle, mutta eivät vielä todiste siitä, että pitkän aikavälin ongelmat olisivat poistuneet.
Pitkällä aikavälillä pölyttäjien kannalta keskeisiä kysymyksiä ovat sopivien elinympäristöjen väheneminen ja ilmastonmuutos. Maatalousympäristössä ongelmia voivat aiheuttaa esimerkiksi niittyjen ja pientareiden väheneminen. Pölyttäjät tarvitsevat kukkivia kasveja eri aikoina kesän aikana, joten pelkkä yksittäinen kukkiva alue ei riitä koko kaudeksi.
Myös torjunta-aineilla voi olla vaikutuksia – Suomen ympäristökeskuksen, Helsingin yliopiston, Oulun yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa havaittiin, että torjunta-aineet voivat heikentää kimalaisten kykyä oppia ja muistaa kukkien värejä. Tämä voi vaikeuttaa ravinnonhankintaa, vaikka hyönteiset eivät kuolisi suoraan altistukseen.
Pölyttäjien tilasta on luvassa tulevina vuosina entistä tarkempaa tietoa. EU yhteinen pölyttäjäseuranta käynnistyy Suomessa kesällä 2027. Seurannassa kerätään vuosittain tietoa päiväaktiivisista suurperhosista, yöperhosista, mesipistiäisistä ja kukkakärpäsistä yhtenäisin menetelmin.
Suomeen on suunniteltu 70 seurannan otantapaikkaa; niistä 57 sijaitsee metsäympäristössä, 10 maatalousympäristössä ja kolme suoalueilla. Tavoitteena on saada eri puolilta Eurooppaa vertailukelpoista tietoa siitä, miten pölyttäjien määrät ja esiintyminen muuttuvat.
