Vaattunkijoki Etelä-Lapissa. Kuva: Ari Koistinen
Pohjois-Pohjanmaalla kesä on saanut märän ja poikkeuksellisen käänteen, kun viikkojen ajan jatkuneet sateet ovat nostaneet jokien vedenpintoja, katkaisseet tieyhteyksiä ja levittäneet vettä pelloille samalla, kun maaperä on jo valmiiksi niin märkä, ettei se enää pysty ottamaan vastaan kaikkea taivaalta tulevaa vettä.
Tilanne on erityisen poikkeuksellinen Siuruanjoella – joen virtaama on noussut vuodenaikaan nähden ennätyksellisen suureksi. Suomen ympäristökeskuksen mukaan näin suurta virtaamaa ei ole mitattu Siuruanjoella kevättulvakauden ulkopuolella kertaakaan vuonna 1960 alkaneen havaintojakson aikana.
Taustalla ovat poikkeuksellisen runsaat sateet, sillä Pohjois-Pohjanmaalla on kertynyt viimeisen kuukauden aikana paikoin yli 200 millimetriä sadetta. Määrä on valtava: se vastaa koko kesän keskimääräistä sademäärää.
Vielä poikkeuksellisempaa on se, että vuosien 1960–2026 havaintojen perusteella alueella ei ole aiemmin satanut yhden kuukauden aikana yhtä paljon. Sateet ovat nostaneet jokien vedenpintoja nopeasti. Iijoen sivujoet Livojoki ja Siuruanjoki ovat vuoden korkeimmissa tulvahuipuissaan, ja veden nousu jatkuu edelleen.
– Siuruanjoen tilanne on poikkeuksellinen. Yli 60 vuotta kattavan havaintojakson aikana näin suurta virtaamaa ei ole mitattu kevättulvakauden ulkopuolella. Myös sateiden määrä on ennätyksellinen. Kuukaudessa on satanut paikoin koko kesän keskimääräisen sademäärän verran, Suomen ympäristökeskuksen tutkija Harri Myllyniemi sanoo.
Pohjois-Pohjanmaalla maaperä on jo valmiiksi erittäin märkä. Kun vettä tulee lisää, se ei imeydy maahan normaalisti, vaan päätyy nopeasti puroihin, jokiin ja muihin vesistöihin. Tämän vuoksi jo melko lyhytkin uusi rankkasade voi nostaa vedenpintoja nopeasti.
Tulvien vaikutukset eivät siksi enää näy ainoastaan kartoissa, ennusteissa ja mittausasemien lukemissa, vaan ne ovat tulleet konkreettisesti ihmisten arkeen: Siikajoen vesistöalueella Mulkuanjoen tulvavesi on katkaissut asutusalueen tieyhteyden, ja Kiiminkijoen sivujoella Jolosjoella vesi on uhannut vapaa-ajan rakennuksia. Viimeisen viikon aikana teitä on suljettu ainakin Haapavedellä, Nivalassa ja Lapualla. Sonkajärvellä tie on puolestaan sortunut. Vettä on noussut pelloille, ja laitureita on jäänyt veden alle. Oulussa ja Kajaanissa rankkasateet ovat kastelleet kellareita ja aiheuttaneet pelastus- ja vahingontorjuntatehtäviä.
Myös muut Pohjois-Pohjanmaan joet ovat korkealla. Kiiminkijoki on ajankohtaan nähden harvinaisen korkeassa vedessä. Kalajoen Niskakoskessa vedenpinta on pysynyt keskimääräisen vuoden suurimman tulvan tasolla. Ennusteen mukaan Kalajoen tilanne kuitenkin kääntyy laskuun sateiden tauottua. Kuivajoen ja Tyrnävänjoen vedenpinnat ovat puolestaan keskimääräisen tulvan tasolla. Suurin huoli liittyy nyt siihen, mitä viikonlopun uudet sateet tekevät jo valmiiksi märälle alueelle.
Suomeen leviää viikonlopun aikana kaakosta uusi sadealue. Runsaimpien sateiden ennustetaan painottuvan Etelä-Suomeen, missä ne voivat aiheuttaa taajamatulvia. Pohjois-Pohjanmaalla sateet ovat muuttuneet jo hajanaisemmiksi, mutta tulvariski ei ole poistunut. Alueen vesistöihin vaikuttavat edelleen poikkeuksellisen suuret aiemmat sademäärät ja märkä maaperä.
Uusi sade voi nostaa purojen ja jokien vedenpintoja nopeasti. Vettä voi levitä edelleen alaville pelloille ja paikallisteille. Paikoin vaarassa voivat olla myös vapaa-ajan asunnot.
Poikkeuksellinen vesitilanne ei rajoitu Pohjois-Pohjanmaalle, vaan myös Lapissa elokuu on ollut erittäin märkä. Viime päivien suurimmat sademäärät ovat osuneet erityisesti Tornion, Pellon ja Sodankylän seuduille. Sateet ovat nostaneet jokien virtaamia sekä jokien ja järvien vedenpintoja vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen korkealle.
Sattasjoen havaintoasemalla mitattiin alkuviikosta suurempia virtaamia kuin koskaan aikaisemmin, kun kevättulvat jätetään tarkastelun ulkopuolelle. Myös Simojoella tilanne on poikkeuksellinen. Joen virtaama on ollut mittaushistorian aikana kevättulvakauden ulkopuolella suurempi vain kerran aiemmin. Se tapahtui vuonna 1981.
Tornionjoen tilanne kertoo hyvin siitä, kuinka poikkeuksellisesta elokuun vesitilanteesta on kyse. Joen virtaama ja vedenkorkeus ovat jo tämän vuoden keväällä nähtyjen tulvalukemien tasolla. Ennusteen mukaan vedenpinta Torniossa nousee vielä hieman. Tengeliönjoen vesistöalueella Haapakoskessa virtaama on vuodenaikaan nähden ennätyksellisen suuri. Miekojärven vedenpinta on puolestaan yhtä korkealla kuin viime keväänä.
Kevättulvan kaltainen vesitilanne elokuussa on Suomessa poikkeuksellinen, sillä jokien luonnollinen vuodenaikaisvaihtelu tarkoittaa tavallisesti sitä, että suurimmat virtaamat nähdään keväällä lumien sulaessa. Nyt Pohjois-Suomen vesistöissä on kuitenkin päädytty erittäin korkeisiin lukemiin pelkästään sateiden seurauksena.
Pitkät, vuosikymmeniä kattavat havaintosarjat tekevät tilanteen poikkeuksellisuuden näkyväksi, sillä esimerkiksi Siuruanjoen virtaamaa voidaan verrata yli kuuden vuosikymmenen ajalta kerättyihin mittaustietoihin ja näin erottaa tavanomaiset vaihtelut todella harvinaisista tapahtumista.
Suomen ympäristökeskuksen mukaan juuri tällainen pitkäaikainen seuranta on tärkeää tulviin varautumisessa. Ajantasaiset tiedot vedenkorkeuksista ja virtaamista auttavat viranomaisia, kuntia, asukkaita ja muita alueella toimivia tekemään päätöksiä nopeasti muuttuvassa tilanteessa.
Poikkeuksellisen sateinen kesä nostaa samalla esiin kysymyksen ilmastonmuutoksesta. Syke muistuttaa kuitenkin, että yksittäisen tulvatapahtuman suoraa yhteyttä ilmastonmuutokseen on vaikea todentaa. Sen sijaan muuttuvassa ilmastossa vedenkorkeuksien ja virtaamien vuodenaikainen vaihtelu voi muuttua. Tämä lisää tarvetta seurata vesistöjä ja sääoloja sekä varautua tulvariskeihin.
Tällä hetkellä Pohjois-Pohjanmaan kannalta olennaisin asia on kuitenkin huomattavasti arkisempi: vettä on jo maastossa poikkeuksellisen paljon, ja viikonlopuksi ennustetaan lisää sateita.
Siuruanjoella on nyt saavutettu uusi ennätyslukema kesken elokuun yli 60 vuotta kestäneen mittaushistorian aikana. Pohjois-Pohjanmaan kesätulva on vesistöjen kannalta harvinainen tapahtuma, jonka vaikutukset näkyvät jo teillä, pelloilla, pihoilla ja mökkirannoilla. Ja vaikka sateet hetkeksi hellittäisivät, maaperä ja vesistöt muistavat vielä pitkään, kuinka paljon vettä taivaalta on viime viikkoina tullut.
