Suomalaisia tutkijoita hämmästytti tutkimustulos, joka pistää olkapääkivun hoidon ajatuksia uusiksi. Kuvantamisessa löytyi poikkeavuus lähes jokaiselta yli 40-vuotiaalta – myös täysin oireettomilta.
Olkapää alkaa reistata, lääkäri määrää magneettikuvauksen ja kuvasta löytyy repeämä, kulumaa tai nivelrikkoa. Helposti tulee mieleen ajatus: tuossahan se kivun syy on. Tuore suomalaistutkimus kertoo kuitenkin aivan toista – Helsingin yliopiston tutkijat tutkivat kliinisesti ja kuvasivat magneettikuvauksella peräti 602 suomalaisen molemmat olkapäät.
Tutkittavat olivat 41–76-vuotiaita, ja heidät poimittiin satunnaisesti kansallisesti edustavasta Terveys 2000 -aineistosta. He eivät siis olleet hakeutuneet tutkimukseen olkapäävaivojen takia. Silti tulos oli häkellyttävä: 99 prosentilla yli 40-vuotiaista löytyi vähintään yksi poikkeava löydös kiertäjäkalvosimesta.
– Odotimme löydösten olevan yleisiä, mutta emme sitä, että ne olisivat käytännössä universaaleja. 99 prosenttia oli enemmän kuin osasimme aavistaa, väitöskirjatutkija Thomas Ibounig Helsingin yliopistosta kertoo.
Kiertäjäkalvosimen muutokset eivät tarkoittaneet pelkästään lievää kulumaa – tutkimuksessa 11 prosentilla todettiin koko jänteen läpäisevä repeämä, ja olkanivelen nivelrikkoa löytyi puolestaan 39 prosentilta. Mitä vanhempi tutkittava oli, sitä yleisempiä ja vaikeampia löydökset olivat. Mutta sitten tuli tutkimuksen kannalta kenties kaikkein kiinnostavin havainto: kipu ja kuvantamislöydös eivät kulkeneetkaan käsi kädessä.
Kun tutkijat vertasivat oireilevia ja oireettomia olkapäitä, odotettu yhteys alkoi kadota. Kiertäjäkalvosimen poikkeavuuksia löytyi 96 prosentista oireettomista olkapäistä ja 98 prosentista oireisista olkapäistä, eli käytännössä lähes yhtä usein molemmista ryhmistä. Jos magneettikuvan poikkeavuus olisi yksinkertaisesti kivun aiheuttaja, voisi olettaa, että oireisissa olkapäissä niitä olisi selvästi enemmän kuin terveiltä tuntuvissa olkapäissä, mutta tutkimuksessa näin ei ollut. Myös osittaiset repeämät ja jänteiden rappeumamuutokset olivat yleisiä riippumatta siitä, oliko ihmisellä kipua vai ei.
Sama ilmiö näkyi nivelrikossa: kaikista tutkimuksessa havaituista nivelrikkolöydöksistä peräti 85 prosenttia löytyi oireettomista olkapäistä. Vaikea-asteisistakin nivelrikoista 78 prosenttia oli sellaisissa olkapäissä, joissa ei ollut oireita. Kuva kertoo siis rakenteesta – mutta ei välttämättä siitä, miksi olkapäähän sattuu.
Tutkijat testasivat myös sitä, pystyykö kokenut kliinikko erottamaan oireisen jännerepeämän sattumalöydöksestä. Tutkimukseen osallistuneiden olkapäät tutkivat kokeneet olkakirurgit. Silti kliiniset testit eivät lopulta kyenneet luotettavasti erottamaan oireisia ja oireettomia repeämiä toisistaan.
Jos olkapää kipeytyy ilman selvää vammaa, ensimmäinen askel ei yleensä ole magneettikuvaus vaan oireiden seuraaminen ja olkapään pitäminen liikkeessä. Kuormitusta voi hetkeksi keventää, jos jokin liike selvästi pahentaa kipua, mutta olkapäätä ei yleensä kannata pitää täysin levossa. Monelle sopivat vähitellen etenevät liike- ja voimaharjoitukset. Niitä voi tehdä kotona tai fysioterapeutin ohjauksessa. Arjen tekemistä voi jatkaa kivun sallimissa rajoissa ja palata rasittavampiin liikkeisiin vähitellen.
Jos kipu jatkuu, pahenee tai haittaa selvästi nukkumista ja arkea, kannattaa hakeutua terveydenhuollon ammattilaisen arvioon. Kuvantamista voidaan harkita tilanteen mukaan esimerkiksi silloin, jos oireet pitkittyvät asianmukaisesta hoidosta huolimatta tai taustalla epäillään vammaa tai muuta hoitoa vaativaa ongelmaa. Tärkeä ajatus on, ettei kuvassa näkyvää muutosta tarvitse automaattisesti ”korjata”. Hoidon tavoitteena on ennen kaikkea saada olkapää toimimaan paremmin ja kipu hallintaan – ei tehdä kuvasta normaalin näköistä.
Tulos haastaa ajatuksen siitä, että magneettikuvassa näkyvä rakenteellinen muutos olisi automaattisesti kivun aiheuttaja. Tutkijat eivät väitä, etteivät rakenteelliset muutokset voisi koskaan aiheuttaa kipua tai etteivät ne olisi joillakin potilailla merkityksellisiä, vaan ongelma on siinä, ettei tällä hetkellä osata luotettavasti erottaa heitä siitä suuresta joukosta, jolla on samanlainen kuvantamislöydös mutta ei kipuja. Kipuun voivat rakenteen lisäksi vaikuttaa esimerkiksi olkapään kuormitus, hermoston tapa säädellä kipua, uni, mieliala ja yleinen terveydentila. Tämä voi muuttaa myös sitä, miten olkapäävaivoja tutkitaan ja hoidetaan.
Tutkimuksen viesti on varsin selvä: olkapään kuvantamisesta pitäisi pidättäytyä, ellei taustalla ole selvää vammaa tai epäilyä vakavasta sairaudesta. Syy on yksinkertainen – jos lähes jokaiselta yli 40-vuotiaalta löytyy kuvasta jotakin poikkeavaa, löydös voi helposti johtaa hoitokierteeseen, vaikka se ei olisi kivun todellinen aiheuttaja.
Ibounigin mukaan valtaosa olkapääkivuista helpottaa itsestään. Suurin osa ihmisistä toipuu olkapääkivusta vuoden sisällä, usein paljon nopeamminkin. Tutkijoiden mukaan potilaita ei pitäisi altistaa leikkauksille tilanteessa, jossa ei pystytä luotettavasti osoittamaan rakenteellisen muutoksen olevan kivun syy.
Havainto sopii yhteen aiemman suomalaisen FIMPACT-tutkimuksen kanssa. Sen perusteella olkalisäkkeen avarrusleikkaus ei tuonut lumeleikkaukseen verrattuna lisähyötyä edes kymmenen vuoden seurannassa.
– Jos rakenteen korjaaminen ei auta, rakenne tuskin oli alun perinkään kivun syy, Ibounig tiivistää.
Tutkimus on kuitenkin poikkileikkaustutkimus, joten se ei kerro, miten olkapään muutokset ja oireet kehittyvät ajan kuluessa. Tulokset koskevat myös vain 41–76-vuotiaita. Siksi seuraavan kerran, kun yli 40-vuotiaan olkapää kuvataan ja ruudulle ilmestyy pitkä lista mahdollisista poikkeavuuksista, kannattaa ehkä pysähtyä ennen kuin säikähtää. Kuvassa voi olla paljon sellaista, mikä näyttää lääketieteellisesti poikkeavalta mutta on ihmiselle itselleen täysin merkityksetöntä. Tutkimuksen perusteella vaikein kysymys ei enää välttämättä ole se, mitä magneettikuvassa näkyy, vaan se, mikä kaikesta näkyvästä todella aiheuttaa potilaalle oireita.
Thomas Ibounig väittelee Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa 28. elokuuta 2026. Väitöskirja käsittelee olkapään kuvantamislöydösten yleisyyttä ja niiden yhteyttä oireisiin tavallisessa väestössä.
