Uniklubin Jussi Selo
Jussi Selon ensimmäinen tunne, joka herää, kun hän ajattelee Uniklubin uuden Encore-albumin valmistumista, on helpotus. Kolme vuotta työn alla ollut levy on vihdoin valmis. Selo kuvaili albumiprojektin päättymistä jo aiemmin toteamalla, että projekti on vihdoin maalissa. Tänään julkaistu albumi ilmestyi CD:nä ja digitaalisesti Playground Musicin kautta, ja albumin keskiössä on nimikkokappale Encore. Ennen albumia julkaistu Kävelen pois puolestaan syntyi yhteistyössä Blind Channelista tuttujen Nikon ja Aleksin kanssa.
Albumin julkaisun alla ja kiireisten valmistelujen keskellä Selo ehti myös Uutiset24 haastatteluun kertomaan uuden levyn synnystä, kappaleista, yhteistyökuvioista sekä siitä, millaista on tehdä musiikkia ja ylläpitää pitkää uraa muuttuneessa musiikkimaailmassa.
Hämeenkyröstä lähtöisin oleva Uniklubi perustettiin vuonna 1999, ja yhtye nousi suuren yleisön tietoisuuteen 2000-luvun puolivälissä. Bändin läpimurtolevy Rakkautta ja piikkilankaa julkaistiin vuonna 2004, ja sen nimikkokappaleesta sekä muista singleistä muodostui suomalaisen rockin 2000-luvun tunnettuja kappaleita.
Kun pitkään rakennettu kokonaisuus viimein irtoaa tekijöidensä käsistä, alkaa myös seuraava vaihe: keikat, yleisö ja se hetki, jolloin studiolla hiottu musiikki muuttuu jälleen fyysiseksi kokemukseksi.
– Hyvältä tuntuu oikeastaan. Innolla ootellaan noita keikkoja nytten. Kun levy on saatu valmiiksi, niin tavallaan paino putoaa harteilta. Nyt sit vaan pääsee keikoille nauttimaan työn hedelmistä, niin sanotusti, Selo kertoo.
Kun Selolta kysytään, onko albumissa joku punainen lanka, hän sanoo, että Encore ei hänen kuvauksensa perusteella ole levy, joka yrittäisi puristaa Uniklubia yhteen tunnetilaan, vaan albumilla liikutaan ihmissuhteiden, omien kipupisteiden, toivon ja huumorin välillä, ja yhtä tärkeää kuin vakavuus on kyky katsoa itseään välillä hieman sivusta.
– No, albumi on aika monipuolinen. Teemat on ihmissuhteista, niin kuin meillä aika usein on, ja sitten siellä on myös ihan semmoisia omia kipupisteitä. Löytyy sieltä myös esimerkiksi semmoinen ”Encore”-niminen kappale, missä on pilkettä silmäkulmassa. Osataan nauraa itsellemme, että asiat ei oo aina niin vakavia. Siinä on aika semmoinen hauska teksti, että vähän niin kuin nauretaan itsellemme siinä kappaleessa.
Kolmen vuoden levy
Pitkä tuotantoprosessi kertoo myös siitä, miten Uniklubi nykyään rakentaa albuminsa. Materiaalia syntyy paljon, mutta kaikkea ei päästetä lopulliseen kokonaisuuteen. Selo kertoo, että bändillä oli käytössään suuri määrä demoja, joiden joukosta alettiin yhdessä tuottaja Rauli Eskolinin kanssa etsiä kappaleita, joista albumi lopulta muodostuisi. Prosessi on harkittu jo ennen studiolle menemistä.
– Meillä oli paljon demoja, mistä me valittiin tuottaja Rauli Eskolinin kanssa biisit, mitkä päätyy levylle.
Uniklubin tapauksessa studio ei siis ole ensisijaisesti paikka, jossa kappaleet vasta keksitään. Päätöksiä tehdään jo ennen äänityksiä.
– Me tehdään aina sillai, että on vaikka esimerkiksi kymmenen demoa, sitten mennään studioon ja äänitetään niistä vaikka viisi. Aina jää jotain demoja ulkopuolelle, mutta studiossa mitä ollaan äänitetty valmiiksi, niin niitä ei oo jäänyt ulkopuolelle. Me tehdään ne päätökset aina jo ennen sinne studioon menoa, että mitä tehdään.
Tavassa on jotain olennaista bändin pitkästä historiasta, mutta yhtyeen perusajatus kappaleesta on pysynyt käytännöllisenä: ensin täytyy olla biisi, joka kestää kuuntelua. Albumin henkilökohtaisimmaksi kappaleeksi Selo nostaa Univelan.
– Varmaan ne kaikki on omalla tapaa henkilökohtaisia, mutta ehkä Univelka varmaan. Kyllä ne kaikki on rakkaita biisejä itselle.
Toinen kappale, Jaksaa vielä hetken, syntyi ystävälle, joka eli vaikeaa elämäntilannetta.
– Se on tämmöinen voimalaulu ystävälle. Kun on elämässä vaikeeta, niin siinä kerrotaan siitä, että kaikista elämässä olevista vastoinkäymisistä voi nousta ylös ja päästä eteenpäin. Valoa tunnelin päässä on vähän niin kuin se teema siinä.
Ajatus on yksinkertainen, mutta juuri siksi tehokas: joskus rockkappaleen tehtävä ei ole ratkaista mitään, vaan muistuttaa siitä, että seuraavaan päivään voi päästä.
Kappaleen La La Shangri-La on kirjoittanut Selon veli ja Uniklubin kitaristi Janne Selo, sen nimi viittaa Shangri-Laan, kirjallisuudesta tuttuun kuvitteelliseen paratiisiin.
– Tommonen rokkirutistus se on se biisi. Se on meidän kitaristin Jannen käsialaa… hän osais paremmin kertoa sen biisin tarinasta.
Veljesten yhteistyössä on yksi erityinen etu: täydellinen suoruus. Se tarkoittaa myös väittelyä.
– On rakas veli, mutta kyllähän mä ja Janne varmaan ollaan meidän bändissä ne tyypit, jotka eniten vääntää, jos on vääntöä. Meillä on aika hyvä yhteishenki bändissä, että harvoin riidellään. Mutta kun mä ja Janne ollaan veljeksiä, niin me uskalletaan sanoa asiat toisillemme suoraan, eikä meillä oo sellaista suodatinta välissä.
Yhteistyötä ja omaa visiota
Kävelen pois syntyi huomattavasti nopeammin kuin Encore kokonaisuutena. Kappaleen takana ovat Blind Channelista tutut Niko ja Aleksi, mutta yhteistyö ei syntynyt tyhjästä – Selo kertoo tunteneensa Aleksin jo pitkään, jo ennen kuin Blind Channel nousi kansainväliseen tietoisuuteen vuonna 2021 Suomen Euroviisu-edustajana kappaleella ”Dark Side”, joka sijoittui kilpailussa kuudenneksi ja avasi yhtyeelle ovia Suomen ulkopuolelle.
Ajatus yhteisestä kappaleesta oli ollut olemassa pitkään. Sitten sopiva hetki tuli vastaan.
– No, mä tunnen Aleksin jo pitkän ajan takaa, vuosia, vuosia. Tapasin hänet ensimmäisiä kertoja jo silloin, kun Aleksi oli tosi nuori, paljon ennen Blind Channelia. Meillä oli jo silloin puhetta, että tehdään joskus kimpassa jotain. Nyt siitä on varmaan noin vuosi, kun lähdin Helsinkiin moikkaamaan Aleksia, ja siellä oli myös Niko. Tehtiin yhdessä päivässä toi biisi ihan tyhjältä pöydältä. Sen jälkeen soitin sen meidän jätkille ja kysyin, että mitäs tykkäätte. Bändijätkät tykkäsivät siitä, ja lopulta biisi päätyi meidän levylle. Se lähti oikeastaan ihan siitä, että oltiin Aleksin kanssa joskus puhuttu, että tehdään kimpassa jotain – sitten tehtiin, ja nyt se päätyi meidän levylle.
Yhteistyön kiinnostavin puoli ei Selon mukaan ole pelkästään se, että kappaleessa on uusia tekijöitä. Sen sijaan siinä onnistuttiin tavoittamaan jotain Uniklubin menneisyydestä.
– Jotenkin saatiin tähän biisiin mukaan sellaista vanhempaa Uniklubi-fiilistä.
Kappale sai myös oman videonsa, jonka ohjasi Uniklubille entuudestaan tuttu Antti Väre.
– Joo, meidän ystävä Antti Väre, joka on kans Hämeenkyröstä kotoisin, teki meille musavideon. Se on käynyt keikoilla nyt tänä kesänä kuvailemassa meidän keikkoja, ja sitten siinä oli semmoinen yksi hämeenkyröläinen näyttelijä myös. Saatiin hänet mukaan kasvoiksi siihen videoon. Antti on meille tehnyt paljon videoita frendipohjalta, että kiitos Antille taas videosta.
Mahdollisesti yhteistyö jatkuu myös kiertueella. Selo ei kuitenkaan lupaa vielä mitään.
– Jos me saadaan toi Antti Väre mukaan ja rundi on vähän mennyt eteenpäin, niin jos saatais sitten tuolta rundilta vielä joku semmoinen live-tyyppinen video aikaiseksi.
Kappaleiden kirjoittaminen on Selolle intuitiivinen prosessi. Yhtä pysyvää kaavaa ei ole – joskus ensimmäisenä tulee melodia, joskus yksittäinen lause, ja usein ne saapuvat samaan aikaan.
– Mulla tulee yleensä samaan aikaan joku teksti-idea tai melodia. Se vähän vaihtelee. Joskus tulee joku melodia mieleen tai sit joskus tulee joku lause, jonka ympärille mä alan rakentamaan. Aika käsi kädessä ne menee.
Yksi asia kuitenkin toistuu: sanat vievät yleensä enemmän aikaa kuin sävellys.
– Sulla saattaa olla biisi valmis, mutta sä saatat silti hioa niitä tekstejä vielä ihan siihen levytykseen saakka. Ennen kuin sä rupeet laulaa sitä biisiä purkkiin, teksti saattaa vielä elää ihan siihen viimeiseen sekuntiin saakka, kun sä avaat suusi ja rupeet äänittää sitä kappaletta.
Kun Selo aloitti musiikin tekemisen, kotona ei ollut samanlaista mahdollisuutta rakentaa demoja. Kappale saattoi syntyä treenikämpällä ja jäädä muistiin – tai pahimmillaan kadota.
– Oltiin vaan treenikämpällä ja biisit jäi omaan päähän muistiin tai johonkin matematiikan vihkoon tuli sanoja kirjoiteltua.
Nykyään puhelin, tietokone ja kotistudio muuttavat tilanteen täysin.
– Nykyään on kotistudio, niin siellä voi sitten fiilistellä ja opetella äänittämistä.
Selon musiikkimaku ei ole koskaan pysynyt yhdessä genressä. Nuorena suomalainen rock oli keskeisessä asemassa. Tehosekoitin, Apulanta ja HIM kuuluivat tärkeisiin kuuntelukokemuksiin, mutta ensimmäinen suuri musiikillinen herääminen tapahtui vielä aikaisemmin.
– Michael Jackson oli mun ensimmäinen tämmönen artisti, mistä mun musa-diggailu alkoi silleen isosti.
Nykyään Selo kuvailee itseään yksinkertaisesti hyvän kappaleen kuuntelijaksi.
– Mä tykkään ihan kaikenlaisesta. Mä oon vähän semmoinen, että hyvä biisi on hyvä biisi, oli se artisti kuka tahansa. Mulla on ihan sama, mikä se musiikkigenre on. Jos biisi on hyvä, niin se kelpaa mulle. Mulla ei oo silleen genrellä kuitenkaan hirveästi väliä.
Ja onko Jussi Selon musiikkimaku muuttunut nyt vuosien varrella?
– No en mä usko, että se on hirveästi matkan varrella muuttunut. Viime aikoina mä oon kuunnellut paljon vaikka Lewis Capaldia ja kaikkea tällaista. Mä tykkään aika tollasesta mainstream-hittivetoisesta musasta, sitä tulee paljon diggailtua. Varmaan Lewis Capaldi on ollut mun soitetuin artisti tänä vuonna Spotifyssa esimerkiksi.
Tulevaisuudessa hän mainitsee, että olisi hauska tehdä musiikkia myös uusien yhteistyökumppaneiden kanssa, ja yksi nimi tulee nopeasti mieleen.
– Matti Mikkolan kanssa ois hieno tehdä joskus jotain.
Jussi ei myöskään sulje pois mahdollisia musiikillisia kokeiluja tulevaisuudessa.
– Jotain sellaista niinku konemusaa oisi hauska joskus tehdä.
Rockbändi muuttuneessa maailmassa
Uniklubi aloitti aikana, jolloin musiikkivideoilla, CD-levyillä ja musiikki-TV:llä oli artistin näkyvyydelle aivan erilainen merkitys kuin nyt. Tämän päivän artisti elää maailmassa, jossa kappaleen ympärille pitää rakentaa jatkuvasti sisältöä, jopa silloin, kun se tuntuu vieraalta.
– Vaikeammalta, tai siis en mä tiedä vaikeammalta, kun me ollaan kuitenkin päästy näkee ja oleen silloin vielä, kun homma oli sitä CD-, musa-TV-aikaa ja musiikkivideo-TV-aikaa ja levyjä vielä myytiin. En mä niinku hirveän omaks koe sitä, että sä teet jotain tanssivideoita jonnekin someen ja yrität saada ihmiset kuuntelemaan sun kappaletta. Se tuntuu vähän vieraalta, mutta se on ajan henki. Tai sitten, et sun pitää esitellä sun vaatekaappia jossain somessa, et joku kuuntelisi sun biisin. Se on jotenkin mennyt vähän kummalliseksi.
Samalla hän tunnistaa, että Uniklubilla on ollut harvinainen etuoikeus nähdä musiikkiteollisuuden muutos sisältäpäin. Bändi ehti rakentaa yleisönsä aikana, jolloin kappale ja bändi saattoivat olla näkyvyyden keskiössä ilman jatkuvaa sosiaalisen median läsnäoloa.
– Luojan kiitos me ollaan saatu nähdä se, mitä se oli silloin, kun homma perustui pelkästään ja ainoastaan siihen musiikkiin ja bändiin, eikä tarvinnut tollasia tehdä.
Nyt tehdyn pohjatyön merkitys korostuu.
– Onneksi me ollaan saatu tehtyä toi pohjatyö kuitenkin silloin aikoinaan. Uusille artisteille se on toki siinä mielessä paljon muuttunut.
Pitkä ura on opettanut Selolle myös sen, milloin muiden neuvoja kannattaa kuunnella – ja milloin ei. Hänen tärkein neuvonsa nuoremmille muusikoille on yksinkertainen:
– Luota ittees ja siihen sun omaan visioon. Paljon tulee neuvoja ympäriltä, ja jos sun sydän sanoo, että joku tuntuu väärältä, niin kannattaa luottaa siihen omaan tunteeseen. Mutta myös uskaltaa luottaa neuvoihin tai joihinkin ihmisiin. Hyvä tiimi on myös kullanarvoinen, että sulla on ihmisiä ympärillä, kehen sä voit luottaa. Myöskään ei kannata liikaa mennä kuoreensa ja ajatella, että no minäpä vaan hiffaan. Se on vähän niinku siinä semmoista taiteilua siinä välissä. Mutta aina kuitenkin kuunnella sitä sydäntä, että mitä se sanoo.
Kun Selo puhuu Uniklubin alkuaikojen unelmista, vastauksissa ei ole juurikaan nostalgiaa. Pikemminkin niissä on tunne siitä, että nykyhetki on ollut osa suunnitelmaa jo alusta lähtien. Ajatus siitä, että musiikkia tehtäisiin vielä vuosikymmeniä myöhemmin, ei ollut nuorelle Selolle mahdoton – se oli tavoite.
– Kyllä se on ollut aina niin vahva se unelma ja se tahtotila, että ei sitä oikeastaan edes miettinyt mitään muita vaihtoehtoja.
Hän kuvailee nuoruuttaan jopa laput silmillä etenemiseksi.
– Kyllä sitä on menty laput silmillä vaan eteenpäin ja tehty hommia tän homman eteen. Ei oo oikeastaan koskaan aatellut edes mitään muuta.
Vuosikymmenten aikana elämä on kuitenkin muuttunut. Suurin muutos ei Selon mukaan liity musiikkiin vaan kotiin.
– Voi kai sanoa, että sama Jussi, mutta onhan sitä isä ja on tälleen asettunut aloilleen. Ehkä isyys on se isoin muutos, mikä tässä on nyt tullut.
Muusikon ydinasia on silti säilynyt.
– Muuten aika sama Jussi ja samanlaisia haaveita edelleen musiikin suhteen ja sama intohimo tuohon musiikkiin.
Se on ehkä Encoren kannalta olennaisin asia. Albumi on uusi, mutta sen tekijän suhde musiikkiin ei ole muuttunut perustavalla tavalla.
Ja mitä Jussi Selo tekee vapaa-ajallaan? Vastaus löytyy jalkapallosta. Futis tarjoaa vastapainoa musiikille ja antaa Selolle mahdollisuuden irrottautua hetkeksi artistin roolista. Erityisesti AC Milanin otteluiden seuraaminen on hänelle hetki, jolloin musiikki saa jäädä sivuun ja ajatukset voi yksinkertaisesti laittaa narikkaan.
– Futis on semmonen, mitä mä tykkään tosi paljon seurata, ja se on hyvää vastapainoa tälle musalle.
Jos elämä olisi mennyt toiseen suuntaan, Selo olisi saattanut yrittää rakentaa uransa jalkapallon ympärille. Kun kysytään, mitä hän tekisi, jos musiikki ei olisi vienyt mukanaan, vastaus tulee ensin leikillisen varmasti.
– Mä varmaan pelaisin siellä AC Milanissa! Jalkapalloilija, totta kai!
Sitten ääni muuttuu hieman vakavammaksi.
– Jalkapallo ois semmonen kiva ainakin, mistä mä silloin pienenä haaveilin, että musta tulee jalkapalloilija. Sanotaanko näin, että varmaan jalkapallon parissa olisin ehkä.
Encore päättää yhden työvaiheen ja käynnistää seuraavan. Albumin julkaisu ei ole Selolle niinkään pysähdyspaikka kuin lähtölaukaus. Kun kolmen vuoden työ on tehty, kappaleet pitää viedä sinne, missä Uniklubi on aina ollut vahvimmillaan: yleisön eteen. Syksyllä alkavalla kiertueella uudet kappaleet saavat rinnalleen yhtyeen tunnetuimmat hitit, ja Selon lupaus on suoraviivainen.
– No kyllä niin rokataan, että uutta levyä tietysti soitetaan nytten, keskitytään siihen ja totta kai me soitetaan myös meidän tunnetuimpia biisejä. Fokus on tässä levyssä ja tarkoitus on tehdä energisiä ja hikisiä keikkoja, että tervetuloa vaan keikoille kovasti!
Tämä on myös hetki, jossa kolmen vuoden studiojakso saa lopullisen merkityksensä. Albumia ei enää arvioida demojen, tuotannon tai miksausten kautta, vaan se mitataan siinä, mitä tapahtuu, kun yleisö laulaa mukana. Pitkäaikaisille faneille Selo haluaa sanoa ennen kaikkea kiitos.
– Kiitos, kun ootte ollut näinkin pitkään meidän matkassa mukana, ja kiitos kaikille, jotka käytte meidän keikoilla. Matka jatkuu edelleen ja toivottavasti meidän musiikki antaa vielä jatkossakin teille hyviä fiiliksiä ja kokemuksia.
Sitten hän sanoo ääneen asian, joka kiteyttää pitkän uran ehkä paremmin kuin mikään muu.
– Ilman teitä me ei saataisi tehdä tätä, että kiitos.
Uniklubi on nähnyt musiikkialan muuttuvan CD-levyjen, musiikkivideoiden ja musiikki-TV:n maailmasta suoratoistoon ja jatkuvaan some-läsnäoloon. Selo on itse muuttunut nuoresta muusikosta isäksi, mutta tunnistaa silti itsessään saman ihmisen ja saman musiikillisen intohimon. Se riittää tällä hetkellä. Levy on valmis, keikat odottavat ja matka jatkuu.
Ennen varsinaisen kiertueen alkua yhtye esiintyy vielä levyn julkaisupäivänä Tampereen Levykauppa Äxässä. Uniklubi soittaa siellä tänään 4.9. kello 17 akustisen ilmaiskeikan.
Encore-kiertueen kaikki keikat ja lipputiedot löytyvät Uniklubin sivuilta.
