Vahtera
Iskelmäpop-artisti kertoo, kuinka haastava elämänvaihe, uusi levy-yhtiö ja entistä suurempi luova vapaus muovasivat Silti huominen tulee -albumista hänen henkilökohtaisimman kokonaisuutensa.
Iskelmäpop-artisti Vahtera julkaisi 22. toukokuuta kolmannen studioalbuminsa Silti huominen tulee, joka on samalla hänen ensimmäinen pitkäsoittonsa uudella levy-yhtiöllään Playground Musicilla. Kymmenestä kappaleesta koostuva albumi jatkaa artistille ominaista suomenkielisen popin ja iskelmän yhdistelmää, jossa vahvat melodiat, samaistuttavat tarinat ja toiveikas näkökulma kulkevat käsi kädessä. Noin puolituntinen kokonaisuus on syntynyt haastavan ajanjakson keskellä, jolloin niin Vahteran omassa elämässä, hänen läheistensä arjessa kuin ympäröivässä maailmassakin riitti epävarmuutta ja vastoinkäymisiä. Juuri siksi levyn nimeksi valikoitui Silti huominen tulee – lause, joka kiteyttää albumin tärkeimmän sanoman: vaikeudet eivät kestä ikuisesti, ja toivo kantaa eteenpäin. Albumin fokus-kappale Viiniinmenevii naisii on lämmin kunnianosoitus naisten väliselle ystävyydelle, ja sen tunnelmaa vahvistaa poikkeuksellinen ratkaisu, sillä taustakuoroissa kuullaan Vahteran omia ystäviä heidän omilla äänillään. Yhteisöllisyys näkyy läpi koko albumin, jonka kappaleet käsittelevät elämän kolhuja, läheisiä ihmissuhteita, rakkautta, ystävyyttä ja selviytymistä – kuitenkaan menettämättä uskoa parempaan huomiseen.
Vuonna 2016 The Voice of Finland -ohjelmasta suuren yleisön tietoisuuteen noussut Vahtera on rakentanut määrätietoisesti omaa paikkaansa kotimaisen iskelmäpopin kentällä, ja kolmannen albuminsa myötä hän kokee löytäneensä vahvemmin kuin koskaan oman äänensä niin lauluntekijänä kuin artistinakin. Kaikki albumin kappaleet ovat syntyneet hänen omasta kynästään yhdessä pitkäaikaisten biisintekijätiimiensä kanssa, ja uusi levy-yhtiö on tuonut tekemiseen lisää vapautta, rohkeutta ja varmuutta. Musiikin lisäksi Vahtera tunnetaan pitkän linjan teatterintekijänä sekä entisenä huippusalibandypelaajana, jonka urheilutausta näkyy edelleen vahvana työmoraalina ja joukkuepelaamisen arvostuksena. Haastattelussamme Vahtera kertoo uuden albumin synnystä, luovasta prosessistaan, uransa tähänastisesta kehityksestä, teatterin merkityksestä sekä siitä, miksi juuri lohdullisuus ja toiveikkuus ovat edelleen tärkeimmät asiat, joita hän haluaa musiikkinsa kautta välittää kuulijoilleen.
Mistä kaikki sai alkunsa? Mikä oli se hetki kun tajusit, että haluat tehdä musiikkia ammatiksi?
Olen aina halunnut olla laulaja. Niin kauan kuin muistan. Ehkä ihan tosissani tajusin haluavani tehdä siitä ammatin kun lähdin mukaan Voiceen ja aivan viimeistään laulaessani livelähetyksissä.
Esiinnyt pelkällä sukunimelläsi Vahtera. Miten päädyit tähän ratkaisuun soolourasi alussa?
Silloin sukunimellä esiintyviä artisteja ei juuri Vesalan lisäksi tainnut olla. Pelkkä sukunimi taiteilijanimenä tuntui silloin raikkaalta (tuntuu edelleen).
Onnea uuden albumin julkaisusta! Levyn nimi Silti huominen tulee kantaa mukanaan vahvaa viestiä. Miksi juuri tämä lause valikoitui koko albumin otsikoksi ja kantavaksi teemaksi?
Kiitos! Albumikokokonaisuus rakentui ajanjaksona, jolloin sekä omassa että läheisten elämässä oli paljon vastoinkäymisiä. Myös koko maailmantilanne on ollut epävakaa. Omassa musiikissani toiveikkuus ja lohtu on ollut aina tärkeässä roolissa ja halusin tällä kokonaisuudella välittää sitä toivoa kuulijalle – vaikka nyt olisi vaikeaa, paremmat ajat ovat edessä.
Kerroit, että albumi on rakentunut haastavana ajanjaksona niin omassa elämässäsi kuin maailmantilanteessakin. Miten nämä vastatuulet vaikuttivat luovaan prosessiisi? Oliko musiikin tekeminen tällä kertaa terapeuttisempaa kuin ennen?
Vastatuulista syntyi toki inspiraatiota kirjoittaa lauluja, mutta ehkä kuitenkin terapeuttisinta tämän levyn tekemisessä on ollut se ilmapiiri, jossa se on luotu, ja ne ihmiset, joiden kanssa olen työskennellyt. Kaikki on tuntunut lopulta aika vaivattomalta.
Miten määrittelisit tämän uuden albumin aseman ja merkityksen urallasi – onko se suoraa jatkumoa aiemmalle vai uusi sivu tarinassasi?
Näen tämän sekä jatkumona että uutena sivuna. Siirryin uuteen levy-yhtiöön ja samalla tekemiseen tuli uutta vapautta, rohkeutta ja varmuutta. Siinä mielessä sivu ja alku oli uusi. Biisintekijätiimieni kanssa olemme hioneet soundiani ja tarinankerrontaani vuosia ja jatkoimme tällä levyllä näiden tuttujen tiimien kanssa työskentelyä. Siinä mielessä kaikki oli tavallaan suoraa jatkumoa edelliseen.
Musiikissasi keskiössä ovat lohdullisuus ja toiveikkuus. Miten itse onnistut pitämään kiinni toivosta ja positiivisesta asenteesta silloin, kun elämässä todella ”lennetään turvalleen”?
Hyvä kysymys! En aina osaa välttämättä omassa elämässäni ajatella positiivisimman kautta, mutta kyllä minulla aina on katse ennemmin eteenpäin ja tulevassa kuin menneessä. Luonteeni on myös sellainen, että mieluummin elän, teen, mahdollisesti epäonnistun ja yritän uudestaan kuin että en kokeilisi tai kokisi ja joutuisin voivottelemaan myöhemmin, että hitto kun ei tullut tehtyä sitä tai tätä.
Artistina tunnen todella luonnollisena sen tarinankerronnan toiveikkuuden ja lohdullisuuden kautta.
Albumin fokus-kappale on nimeltään Viiniinmenevii naisii. Kertoisitko hieman tämän kappaleen tarinasta? Mistä idea siihen syntyi?
Kappaleen tarina oli jo syntynyt aiemmin ja sen idea oli kertoa naisten välisestä ystävyydestä ja sen voimasta. Minulla oli termi ”Viiniinmenevii naisii” jossain muistiinpanoissa ylhäällä ja heitin biisinkirjoittajakaverilleni Jaakolle idean, että käyttäisimme termiä jossain biisissä ja nimenomaan positiivisen kautta. Jaakko sitten ehdotti, että laitetaan termi tähän tekeillä olevaan ystävyysbiisiin ja sinne se sitten sujahti, hyvin luontevasti! Rakastan tätä biisiä ja biisin nimeä.
Kappaleen taustakuorossa kuullaan omia ystäviäsi. Millaista oli ottaa oma lähipiiri mukaan studioon, ja mitä se toi mukanaan biisin tunnelmaan?
Se oli ihanaa! Olin myös todella iloinen, että ystäväni lähtivät tähän niin varauksettomasti ja innokkaasti mukaan. Samanlaisia heittäytyjiä kuin minäkin. ❤️ Idea oli tuottajani Matti Kankkosen, ja se toimi aivan loistavasti. Ei biisi olisi sama, jos siellä ei olisi mun omia viiniinmeneviä naisia mukana.
Tämä on jo kolmas albumisi. Miten kuvailisit omaa kasvuasi iskelmäpop-artistina tällä levyllä verrattuna aiempaan tuotantoosi?
Kasvuni nään sellaisena hitaasti nousevana ja pitkänä janana. Jalostun koko ajan enemmän sellaiseksi kuin minun pitää olla. Artistiuteni on ollut tämän levyn tekoprosessin myötä enemmän omissa ohjaksissani. Tällä levyllä olen ollut tekijänä kaikissa biiseissä ja ensimmäisellä levyllä olin tekijänä vain yhdessä. Minulle ei ole ongelma laulaa muiden tekemiä lauluja, teksti ja laulu ratkaisevat, mutta koen kuitenkin tärkeäksi sen, että olen kasvanut epävarmasta tekijästä sellaiseksi, joka kirjoittaa omia laulujaan ja jolla on sanottavaa siitä, millainen Vahteran biisin pitäisi olla. Biisit ovat syntyneet minusta yhdessä tiimieni kanssa, ja Vahtera kuulostaa juuri siltä miltä sen nyt pitääkin. Se, miltä se kuulostaa tulevaisuudessa, jääköön nähtäväksi ja kuultavaksi!
Asut Vantaalla. Miten paljon nykyinen kotikaupunkisi ja sen ilmapiiri vaikuttavat sinuun artistina? Inspiroiko asuinympäristösi laulunkirjoitusta tai luovaa työtäsi?
Rakastan Vantaata! Vantaa on inspiroinut toisen albumini kappaleen ”Onko kukaan nähny Marloo?” Ja laulan laulua aina ylpeänä. Onhan se kivaa ujuttaa joskus kappaleeseen vaikka joku itselle tärkeä paikka omasta kotikaupungista. Vantaa inspiroi tietysti myös siinä mielessä, että kun olemme tehneet biisejä ystävyydestä, näen itseni ja ystäväni aina kulkemassa tietyissä maisemissa, ja näistä maisemista ja paikoista saadaan aineksia laulun tekstiin.
Kun kalenterissa on tyhjä viikonloppu ilman keikkoja, teatteripäiviä tai studioaikoja, miten mieluiten vietät sen? Mikä on parasta nollausta arjen keskellä?
Hidas aamu, paljon kahvia, kiireettömästi tehty kuntosalitreeni ja kiireettömästi tehty kirppiskierros. Ai että!
Olet näytellyt paljon teatterissa. Onko teatteri ja musikaalilavat sellainen alue, jolla haluat jatkaa aktiivisesti myös tulevaisuudessa, vai painottuuko tekemisesi nyt puhtaasti omaan musiikkiin?
Teatteria olen harrastanut melkein koko elämäni ja se pysyy matkassa varmasti aina. Tein jossain vaiheessa sellaisen päätöksen, että teatteriprokkikset joihin lähden mukaan, ovat ainoastaan musiikkipainotteisia, sillä kaikkeen ei aika riitä. Tänä kesänä tein kuitenkin poikkeuksen Tikkurilan Teatterin kesäteatteriesityksen Maukka, Väykkä ja suuri seikkailu suhteen, sillä aikataulut antoivat myöten. Ensin jännitti, että osaankohan heittäytyä Maukka-kissan rooliin koko perheen näytelmässä, mutta kaikki on mennyt tosi hyvin ja olen rakastanut joka hetkeä! Ja saan kyllä vähän laulaakin. Seuraava musikaaliprokkis kyllä siintää jo myös mielessä.
Voitit Suomen-mestaruuden salibandyssa Tikkurilan Tiikereissä kaudella 2004–2005, mutta loukkaantumiset päättivät uran. Miten vaikeaa tuosta identiteetistä oli päästää irti, ja tuntuuko, että urheilijan kurinalaisuudesta on hyötyä musikaalisella uralla?
Todella vaikeaa. Nään edelleen välillä unia, joissa pelaan salibandya tai olen menossa kentälle. Joka kerta kun otan juoksuaskelia, mietin että onnistuisikohan pelaaminen vielä. Ikävä kyllä, se ei taida olla mahdollista, sillä kehoni ei enää kestä sellaista rajua ja repivää suoritusta. Urheilijaidentiteetistä luopuminen on ollut ja on ajoittain edelleen vaikeaa, sillä kuitenkin 30 vuotta elämästäni kehoni oli todella vahva ja pystyvä. Nyt olen jo yli 10 vuotta totutellut tähän elämään, jossa myös kävely on liikuntaa, ei pelkästään verenmaku suussa tapahtuva maksimisuoritus kentällä. Mutta kyllä se vaan on mahtavin tunne, kun on antanut itsestään kentällä kaiken, ei sitä oikein muualta saa. Olen ehdottomasti joukkuepelaaja, ehkä se on sellainen asia, jonka olen ottanut urheilusta mukaan musikaaliselle uralleni.
Olet syntynyt 1980-luvun puolivälissä. Millainen musiikki soi omassa lapsuudenkodissasi tai nuoruudessasi, ja huomaatko noiden aikojen suomipopin tai iskelmän vaikuttavan siihen, miltä Vahtera kuulostaa vuonna 2026?
Lapsuudessa kuuntelin esim. Michael Jacksonia, Kirkaa, J. Karjalaista, Popedaa ja moninaista iskelmää. Kuuntelin myös paljon levyjä vanhempien levyhyllystä, mm. Simply Rediä, Gary Moorea, Celine Dionia jne. Hyvin laidasta laitaan siis! Se näkyy kyllä musiikkimaussani edelleen, pidän hyvin monenlaisesta. Kyllähän Kirka ja muut kuuntelemani kotimaiset artistit ja yhtyeet paljon vaikuttavat omaan soundiini. Joku siinä kotimaisen iskelmän kaihossa vetoaa.
Miten kuvailisit omaa musiikkiasi ja soundiasi sellaiselle ihmiselle, joka ei ole koskaan kuullut tuotantoasi?
Vahteran musiikki on lohdullista, haikeaa mutta samalla toiveikasta suomalaista popiskelmää. Vahtera on vähän niin kuin nuorempi Kaija Koo.
Mitä toivot, että kuulija ottaa mukaansa ja kokee, kun hän laittaa Silti huominen tulee -albumin soimaan alusta loppuun?
Toivon että kuulijalle tulee lämmin ja hyvä olo kuunneltuaan tämän kokonaisuuden. Toivon, että hän löytää lauluista samaistumispintaa. Toivon toki myös, että hän haluaa kuunnella kokonaisuuden yhä uudelleen ja uudelleen.
Musiikkiurasi virallinen lähtölaukaus oli The Voice of Finland vuonna 2016. Jos katsot kymmenen vuotta taaksepäin tuohon hetkeen, vastaako nykyinen urasi artistina niitä unelmia, joita sinulla oli silloin kisalavalla seisoessasi?
Olen ehdottomasti pidemmällä mitä olisin osannut ajatella tai toivoa silloin. Se, että olen saanut julkaista kolme albumia, on enemmän kuin olisin uskaltanut unelmoida. Olen edelleen kiitollinen Voicen tuotannolle siitä, että he kannustivat minua laulamaan pelkästään kotimaisia biisejä ohjelmassa. Se loi vahvan pohjan artistiudelleni.
Mitä tavoitteita sinulla on tulevaisuudelle – missä näet itsesi artistina esimerkiksi viiden vuoden päästä?
Olen julkaissut ainakin neljännen albumini silloin, teen ehkä viidettä! Emma-ehdokkuus maistuisi tietysti myös ja joku iso festarikeikka. Ylipäätään keikkoja olisi paljon ympäri Suomen! Ennen kaikkea kuitenkin toivon, että musiikkini tavoittaa edelleen kuulijoita ja koskettaa heitä.
