Kotimainen ruokalähettimarkkina sai maanantaina uuden toimijan, kun Swype Tilausalusta kertoi aloittaneensa ruokakuljetukset pääkaupunkiseudulla. Yhtiö markkinoi avausta “historiallisena päivänä” ja korostaa olevansa ensimmäinen Suomessa, joka työllistää kaikki lähettinsä vakituisissa työsuhteissa.
Swypen mukaan noin 80 lähettikuljettajaa on palkattu työsuhteeseen ja toiminta käynnistyy Helsingin seudulla hiljaisemman kesäkauden aikana. Taustalla on myös kansainvälisen jättiläisen Foodoran vetäytyminen Suomen markkinoilta, mikä jätti markkinoille tilaa. Kotimaisella kentällä valta-asemaa pitää edelleen Wolt, jota Swype käytännössä haastaa sekä hinnoittelulla että työvoimamallillaan.
Ruokalähetys- ja taksipalveluiden palveluiden toiminta on herättänyt Suomessa julkista keskustelua jo useiden vuosien ajan. Yksi eniten keskustelua herättäneistä aiheista on ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden suuri osuus näissä palveluissa samaan aikaan, kun Suomessa on edelleen koko EU:n korkein työttömyysaste. Kun suomalaisia ei palkata näihin yrityksiin, se näyttää monien mielestä syrjinnältä.
Nykyjärjestelmän kriitikot kysyvät, miksi valtio jatkaa työluvien myöntämistä ulkomaisille työntekijöille kuljetus- ja toimitusaloilla, jos työmarkkinoilla on suomalaisia työnhakijoita, jotka olisivat valmiita tekemään vastaavaa työtä.
Sanna (nimi muutettu), joka asuu Helsingin keskustassa, kertoi toimituksellemme talosta, jossa asuu suuri määrä alustapalveluiden kautta työskenteleviä kuriireja. Rakennus kuuluu Lumo-yhtiölle.
Sannan mukaan pienissä, noin 32–38 neliömetrin kokoisissa asunnoissa asuu huomattavasti enemmän ihmisiä kuin asuntojen koon perusteella voisi olettaa. Joissakin asunnoissa on kerrossänkyjä, ja yhdessä asunnossa saattaa asua jopa seitsemän henkilöä.
”Asuntojen ovet ovat usein puoliksi auki. Tietääkseni asukkaille annetaan vain rajallinen määrä avaimia, vaikka asunnossa asuu enemmän ihmisiä kuin on tarkoitettu”, hän kertoo.
Sanna kiinnittää huomiota myös rakennuksen ympärille pysäköityjen mopojen suureen määrään – niissä ei ole havaittavia rekisterikilpiä. Hän kertoo myös, että monet kuriirit käyttävät kasvoja peittäviä maskeja työssään.
Asumisolosuhteet herättävät Sannassa huolta ja kysymyksiä siitä, vastaako tällainen työn ja asumisen järjestäminen niitä standardeja, joita Suomessa yleensä pidetään normaaleina.
Kaikkein voimakkaimman vaikutuksen häneen tekevät talossa asuvien ihmisten asumisolosuhteet: ”Kun näkee, kuinka monta ihmistä asuu näin pienissä asunnoissa, mieleen nousee väistämättä synkkiä ajatuksia. Patjoja on suoraan lattialla, kerrossänkyjä on paljon, eikä vapaata tilaa juuri ole. Joskus tuntuu, että asunnossa on kirjaimellisesti vaikea liikkua”, hän kertoo.
Hänen mielestään tällaiset olosuhteet eivät vastaa sitä kuvaa, joka yleensä liitetään korkean elintason ja vahvan sosiaaliturvan maahan: ”Tästä syntyy vaikutelma orjatyöjärjestelmästä, jossa ihmiset majoitetaan mahdollisimman tiiviisti kustannusten säästämiseksi”, Sanna sanoo.
Lisäksi porraskäytävässä haisee hänen mukaansa usein marihuana. Hän pohtii myös, onko rakennuksen omistaja tietoinen asuntojen todellisesta asukasmäärästä ja niistä olosuhteista, joissa ihmiset asuvat.
Tässä asetelmassa Swypen “historiallinen päivä” voi merkitä aidosti uutta alkua, mutta yhtä hyvin se voi jäädä vaiheeksi, jossa vanhoja ongelmia muotoillaan uudelleen ilman, että niiden perimmäiset jännitteet varsinaisesti ratkeavat.
