Kuvituskuva teollisuuden työympäristöstä
Suomessa käytävä keskustelu nelipäiväisestä työviikosta saa kylmää vettä niskaansa tuoreesta tutkimuksesta.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla), Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ja Aalto-yliopiston tutkijoiden mukaan työajan lyhentäminen nykyisellä palkkatasolla voisi maksaa Suomen vientiteollisuudelle jopa 2,4 miljardia euroa neljän vuoden aikana. Kyse ei olisi pelkästään yritysten tuloksista.
Tutkimuksen mukaan vaikutukset näkyisivät myös työpaikoissa: vientitulojen laskun arvioidaan vähentävän noin 3 700 henkilötyövuotta suoraan vientiyrityksissä ja jopa 8 000 henkilötyövuotta koko tuotantoketjussa. Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti Suomen metsä- ja terästeollisuutta, joiden yhteenlaskettu vienti on lähes 38 miljardia euroa vuodessa.
Tutkijat simuloivat tilannetta, jossa työviikko lyhenisi nykyisestä 40 tunnista 32 tuntiin ilman palkanalennusta. Tulos oli selvä.
Jos työntekijät tekevät vähemmän työtunteja samalla palkalla eikä tuottavuus kasva vastaavasti, yritysten kustannukset nousevat. Tämä heikentää kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla. Mallinnuksen mukaan vientitulot putoaisivat noin 6,3 prosenttia. Rahassa se tarkoittaisi noin 2,4 miljardin euron menetystä neljän vuoden aikana.
Nelipäiväisen työviikon kannattajat ovat usein vedonneet tutkimuksiin, joiden mukaan lyhyempi työaika voi lisätä työntekijöiden tehokkuutta ja hyvinvointia. Etlan vanhempi tutkija Jaakko Markkanen suhtautuu väitteeseen varauksella ainakin raskaan teollisuuden osalta.
– Pääomavaltaisessa teollisuudessa tuotanto perustuu kalliisiin tehdaslaitoksiin ja teknologiaan, joiden kapasiteettia ei voida merkittävästi kasvattaa työvuorosuunnittelua muuttamalla, Markkanen toteaa.
Sellu- ja terästehtaat eivät hänen mukaansa muutu tehokkaammiksi vain siksi, että työntekijät viettävät vähemmän aikaa työpaikalla. Mahdollinen tuottavuuden kasvu vaatisi uusia investointeja, joiden toteutuminen ei ole tutkijoiden mukaan lainkaan varmaa.
Samaan tutkimukseen sisältyy myös analyysi paljon keskustelua herättäneestä kilpailukykysopimuksesta eli kikystä. Juha Sipilän hallituksen aikana vuosina 2017–2019 toteutetun sopimuksen tarkoituksena oli alentaa työvoimakustannuksia ja vahvistaa Suomen kilpailukykyä.
Tutkijoiden mukaan tavoite myös toteutui. Arvion mukaan kiky kasvatti tutkittujen toimialojen vientituloja noin 239 miljoonalla eurolla neljän vuoden aikana. Se vastaa noin 0,6 prosentin kasvua.
Työllisyysvaikutus jäi suhteellisen maltilliseksi mutta kuitenkin positiiviseksi: noin 370 henkilötyövuotta vientiyrityksissä ja noin 800 henkilötyövuotta koko arvoketjussa. Tutkijat tarkastelivat myös vaihtoehtoista skenaariota, jossa Sipilän hallituksen alkuperäinen esitys olisi toteutunut täysimääräisenä.
Tällöin yksikkötyökustannukset olisivat laskeneet noin viidellä prosentilla. Mallin mukaan vientitulot olisivat kasvaneet lähes 450 miljoonalla eurolla neljän vuoden aikana – lähes kaksinkertaisesti toteutuneeseen kikyyn verrattuna.
Työajan lyhentäminen on noussut viime vuosina yhä useammin esiin sekä Suomessa että muualla Euroopassa. Kannattajat korostavat parempaa työhyvinvointia, pienempää stressiä ja mahdollisuutta tasapainottaa työn ja vapaa-ajan suhdetta.
Etlan, VATTin ja Aalto-yliopiston tutkimus kuitenkin muistuttaa, että vaikutukset voivat olla hyvin erilaisia eri aloilla. Siinä missä asiantuntijaorganisaatiossa tai toimistotyössä tehokkuus voi kasvaa lyhyemmän työajan myötä, vientivetoisessa prosessiteollisuudessa samaa hyötyä ei tutkimuksen mukaan välttämättä synny.
Tutkijoiden viesti on selkeä: jos työaikaa lyhennetään ilman vastaavaa tuottavuuden kasvua, lasku voi olla Suomen vientiteollisuudelle miljardiluokkaa.
