Suomessa pikaruokaketjut investoivat tulevaisuuteen, avaavat uusia ravintoloita ja kertovat asiakkaiden kiinnostuksen kasvavan vuosi vuodelta. Toisaalla lihavuudesta ja sen hoidosta on tullut yksi terveysuutisoinnin näkyvimmistä aiheista. Samaan aikaan kun hampurilaisia myydään yhä enemmän, keskustellaan kiivaasti siitä, miten suomalaiset voisivat laihtua ja ehkäistä ylipainon aiheuttamia terveysongelmia.
S-ryhmä ja Hesburger ilmoittivat jatkavansa yhteistyötään seuraavat kymmenen vuotta. Kyse ei ole pienestä järjestelystä, vaan koko Suomen kattavasta franchising-yhteistyöstä, jonka juuret ulottuvat lähes kolmen vuosikymmenen taakse. Ensimmäiset Hesburger-ravintolat avattiin S-ryhmän yhteyteen jo vuonna 1997, ja nykyisin S-ryhmän ravintolaverkostossa toimii 106 Hesburgeria eri puolilla Suomea. Ravintolat sijaitsevat pääasiassa Prisma-keskuksissa ja ABC-asemilla – paikoissa, joissa suomalaiset liikkuvat päivittäin.
Yritykset uskovat pikaruoan kysyntään vahvasti. Vaikka ravintola-ala on kärsinyt viime vuosina koronapandemiasta, kustannusten noususta ja kuluttajien ostovoiman heikkenemisestä, Hesburgerin ja S-ryhmän mukaan pikaruokaravintolat vetävät asiakkaita enemmän kuin koskaan. Uusia ravintoloita suunnitellaan eri puolille Suomea, ja uusista avauksista luvataan kertoa myöhemmin.
S-ryhmä perustelee yhteistyötä sillä, että asiakkaat haluavat erilaisia ravintolakokemuksia eri tilanteisiin. Pikainen lounas, ostosreissun yhteydessä nautittu hampurilaisateria tai automatkan taukohetki ovat muuttuneet osaksi monen suomalaisen arkea. Hesburger puolestaan korostaa teknologian merkitystä. Yritys kertoo investoivansa digitaalisiin työkaluihin asiakkaiden ja henkilöstön kokemuksen parantamiseksi. Työntekijöille tarjotaan uusia järjestelmiä, asiakkaille sujuvampaa tilaamista, ja samalla yritys uskoo pysyvänsä kehityksen kärjessä.
Mutta samaan aikaan toisella suunnalla käydään aivan toisenlaista keskustelua.
Suomi on Euroopan mittakaavassa lihavuuden yleisyydessä kärkipäätä: aikuisista peräti 60 prosenttia on ylipainoisia ja arviolta 24–28 prosenttia sairastaa lihavuutta. Myös lapsista lihavuutta sairastaa jo noin 13 prosenttia.
Itä-Suomen yliopiston lääkepolitiikan tutkimusryhmän tuore tutkimus osoittaa, että lihavuuslääkkeet ovat nousseet suomalaisen median suosikkiaiheeksi tavalla, joka herättää kysymyksiä. Tutkijat kävivät läpi 266 journalistista artikkelia vuosilta 2013–2024 ja selvittivät, millaiset lääkkeet saavat näkyvyyttä suomalaisessa mediassa. Tulokset osoittivat, ettei julkisuus jakaudu tasaisesti.
Ylivoimaisesti eniten huomiota saivat lihavuuden hoidossa käytettävät GLP-1-lääkkeet, kuten semaglutidia sisältävä Ozempic. Lääkettä käytetään myös tyypin 2 diabeteksen hoidossa, mutta julkisessa keskustelussa siitä on tullut ennen kaikkea laihdutukseen liitetty ilmiö. Tutkijoiden mukaan yksi syy näkyvyydelle on se, että lihavuus koskettaa suurta osaa suomalaisista ja herättää voimakkaita tunteita. Lisäksi aiheeseen liittyvät saatavuusongelmat, julkisuuden henkilöt ja nopeat muutokset ovat tarjonneet medialle runsaasti kiinnostavia uutiskärkiä.
Sen sijaan monet muut lääkkeet jäivät lähes kokonaan varjoon. Esimerkiksi veren hyytymistä estävät lääkkeet eivät juuri ylittäneet uutiskynnystä, vaikka niitä käytetään Suomessa erittäin paljon.
Uutisointi voi vaikuttaa siihen, miten ihmiset ymmärtävät sairauksia, millaisia hoitoja he pitävät tärkeinä ja milloin he hakeutuvat lääkärin vastaanotolle. Jos lääkkeiden hyötyjä korostetaan ja niiden rajoituksista kerrotaan vain vähän, syntyy helposti yksipuolinen kuva.
Yhtäällä yhteiskunta rakentaa lisää pikaruokaravintoloita, kehittää yhä helpompia tapoja ostaa ruokaa ja uskoo nopean syömisen kasvavaan suosioon. Toisaalla lihavuudesta on tullut lääketieteen, median ja terveyspolitiikan keskeinen puheenaihe. Samalla kun yritykset kilpailevat asiakkaista, tutkijat pohtivat, miten ihmisten käsitykset terveydestä muuttuvat ja millaisia vaikutuksia julkisella keskustelulla voi olla.
Kysymys ei ole siitä, että hampurilainen olisi itsessään ongelma tai että lihavuuslääkkeet olisivat väärä ratkaisu. Todellisuus on paljon monimutkaisempi. Ihmisten ruokavalioon vaikuttavat tulotaso, kiireinen elämäntapa, ruoan saatavuus, markkinointi ja monet muut tekijät. Lihavuus taas on monisyinen sairaus, jonka taustalla on sekä biologisia että yhteiskunnallisia syitä.
Silti ristiriitaa on vaikea olla huomaamatta.
Suomessa investoidaan samaan aikaan sekä pikaruoan tulevaisuuteen että lihavuuden hoitoon. Toiset rakentavat lisää ravintoloita. Toiset kehittävät uusia lääkkeitä.
Ehkä kaikkein kiinnostavin kysymys ei olekaan se, miksi lihavuuslääkkeet kiinnostavat suomalaisia tai miksi pikaruoka käy kaupaksi.
Vaan se, millaista ruokakulttuuria ja terveyttä haluamme rakentaa seuraavien kymmenen vuoden aikana – samaan aikaan, kun hampurilaisketjut suunnittelevat jatkuvaa kasvuaan.
