Kuvitus - kirjanurkka
TV:stä tuttu järjestäjä lupaa ratkaisun tavarakaaokseen – samaan aikaan suomalaiskirjallisuudessa puhutaan rakkaudesta, sodasta ja Helsingin kaduista
Kesän kynnyksellä suomalaisiin kirjakauppoihin on ilmestynyt poikkeuksellisen monipuolinen joukko uutuuksia, joissa käsitellään niin kodin tavarapaljoutta, ikääntyvien ihmisten rakkauselämää, Ukrainan sodan varjoa kuin Helsingin katujen arkea. Yhteistä monille teoksille on yritys löytää merkitystä ja järjestystä maailmassa, joka tuntuu monen mielestä aiempaa kaoottisemmalta. Kirjat lähestyvät tätä teemaa hyvin erilaisista näkökulmista, mutta niissä toistuu ajatus siitä, että sekä yksilöt että yhteisöt etsivät tapoja ymmärtää ympäröivää todellisuutta ja omaa paikkaansa sen keskellä.
Suurinta kiinnostusta herättää todennäköisesti TV:stä tuttu järjestämisen ammattilainen Laura Holmström, joka julkaisee syyskuussa uuden oppaan kodin järjestämisestä. Venla-palkitusta Kaaoksen kesyttäjät -ohjelmasta tunnettu Holmström on rakentanut kirjansa oman L.A.U.R.A.-metodinsa ympärille. Uutuusteoksen tavoitteena ei ole ainoastaan auttaa ihmisiä järjestämään tavaroitaan tehokkaammin, vaan myös tarkastelemaan suhdettaan kuluttamiseen, omistamiseen ja arjen hallintaan kokonaisvaltaisemmin.
Holmströmin ajattelun ytimessä on näkemys siitä, että kodin tavarat ja ihmisen mieli liittyvät tiiviisti toisiinsa. Hänen mukaansa tavaroiden järjestäminen ei ole pelkästään käytännöllinen projekti, vaan myös henkinen prosessi, joka voi vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin ja kokemukseen omasta arjestaan. Järjestyksen luominen ympärille voi samalla auttaa selkiyttämään ajatuksia ja vähentämään kuormituksen tunnetta.
– Kotisi on kuin peili mielellesi. Kun ympäristö kevenee, mieli kevenee perässä, Holmström kiteyttää kirjassa.
Uutuuden erikoisuus on vuodenaikojen hyödyntäminen järjestämisessä. Holmström ei kannusta viikonlopun mittaiseen suursiivoukseen, vaan tavaroita käydään läpi kuukausi kuukaudelta luonnollisen rytmin mukaan. Ajatuksena on, että esimerkiksi vaatteita, harrastusvälineitä ja sesonkitavaroita käsitellään silloin, kun ne ovat ajankohtaisia. Näin muutoksista tulee hallittavampia, eikä järjestäminen tunnu ylivoimaiselta urakalta.
Kirjassa korostuvat myös kierrätys, tavaroiden myyminen oikeaan aikaan sekä ympäristöystävällinen kuluttaminen. Holmström lupaa, että järjestyksen ylläpitämisestä tulee helpompaa, kun jokaiselle tavaralle löytyy pysyvä ja looginen paikka. Samalla hän kannustaa lukijoita pohtimaan, kuinka paljon tavaraa todella tarvitsee ja millaisia vaikutuksia kulutusvalinnoilla on ympäristöön.
Samaan aikaan suomalaisen kaunokirjallisuuden kentällä on noussut esiin yllättävä nimi – espoolainen emeritusprofessori Esa Esander julkaisi viime vuonna esikoisromaaninsa Repaleisia suhteita, joka käynnisti trilogian keski-ikäisten ja ikääntyvien ihmisten ihmissuhteista. Teos avasi keskustelua aihepiiristä, joka näkyy kirjallisuudessa verrattain harvoin, vaikka koskettaa suurta joukkoa ihmisiä.
Yli 460-sivuinen romaani käsittelee 60-vuotiaiden rakkautta, yksinäisyyttä, deittailua ja läheisyyden kaipuuta. Kirjassa kysytään, voiko ikääntyvä ihminen rakastua todelliseen ihmiseen vai ainoastaan omiin mielikuviinsa täydellisestä kumppanista. Samalla teos tarkastelee sitä, miten menneisyyden kokemukset ja pettymykset vaikuttavat ihmisen kykyyn kohdata uusia suhteita.
Teosta on kuvattu ronskin humoristiseksi ja paikoin armottomaksi kuvaukseksi ihmisen itsekeskeisyydestä sekä rakkauden kaipuusta. Esander tarkastelee samalla erojen tuskaa, veljessuhteita ja mielenrauhan etsimistä. Vaikka aiheissa on vakavuutta, mukana kulkee myös lämpöä ja inhimillistä huumoria.
Trilogian toinen osa, Kolmanteen polveen, julkaistiin tänä keväänä. Se seuraa Jari-nimisen miehen kasvutarinaa lapsuudesta aikuisuuteen. Tarina ulottuu 1960-luvulta aina 2000-luvun alkuvuosiin ja rakentuu pitkälti yhden junamatkan ympärille.
Matkalla kohti omaa väitöstilaisuuttaan Jari käy mielessään läpi elämänsä ratkaisevia hetkiä, ensimmäisiä rakastumisiaan, ystävyyssuhteitaan ja päätöstä jättää synnyinkaupunkinsa taakseen. Menneisyys ja nykyhetki limittyvät toisiinsa tavalla, joka tekee matkasta samalla myös henkisen matkan omaan identiteettiin.
Runouden puolella Helsinki näyttäytyy tänä vuonna vahvasti kahdessa eri kokoelmassa.
Suomalais-irlantilainen teatteriohjaaja ja näytelmäkirjailija Ian Hannon debytoi runoilijana kokoelmallaan Kerääjä. Teoksessa lukija kulkee Helsingin katuja kiertävän pullonkerääjän matkassa vuodenajan vaihtuessa toiseen. Hannon tarkastelee kaupunkia ihmisen silmin, joka liikkuu yhteiskunnan marginaalissa mutta näkee samalla ympäristöstään asioita, joita kiireiset ohikulkijat eivät huomaa. Näkökulma tuo esiin kaupungin kerroksellisuuden ja ne tarinat, jotka jäävät usein julkisen keskustelun ulkopuolelle.
Teoksen keskeisiä teemoja ovat työ, työttömyys, niukkuus ja arjen pienet havainnot. Hannon kuvaa Helsinkiä kaupunkina, jossa köyhyys ja rikkaus, yksinäisyys ja yhteisöllisyys kulkevat jatkuvasti rinnakkain. Runot nostavat esiin hetkiä, jotka saattaisivat muuten jäädä huomaamatta, mutta jotka yhdessä muodostavat kuvan kaupungin todellisesta elämästä.
Toisenlaisen näkökulman pääkaupunkiin tarjoaa Arto Keräsen runokokoelma Helsinginkatu joskus. Kokoelma rakentaa kuvaa kaupungista muistojen, rakkauden ja paikkojen kautta. Keräsen runoissa kadut, talot, junien äänet ja kirkonkellot muodostavat maiseman, joka on yhtä aikaa konkreettinen ja sisäinen. Kaupunki näyttäytyy muistojen näyttämönä, jossa mennyt ja nykyinen kohtaavat jatkuvasti.
Ajankohtaisiin maailmanpoliittisiin kysymyksiin puolestaan tarttuu Anna-Kaisa Mustaparran romaani Aavesärky. Teoksen päähenkilö Manna elää läpi vuosikymmenten mittaisen historian kaaren, jossa näkyvät niin opiskelijaradikalismin vuodet, kylmän sodan jännitteet kuin Neuvostoliiton hajoaminenkin. Romaani yhdistää yksityisen elämänvaiheen suuriin historiallisiin muutoksiin tavalla, joka tekee poliittisista tapahtumista henkilökohtaisesti koettuja.
Manna ja hänen ystävänsä uskovat nuoruudessaan vahvasti vasemmistolaisen opiskelijaliikkeen ihanteisiin. Vuosien kuluessa maailmankuva kuitenkin muuttuu. Erityisen tärkeäksi muodostuu ystävä Kirsti, joka opiskelee Kiovassa ja työskentelee myöhemmin Moskovassa. Vierailut Neuvostoliitossa alkavat murentaa niitä romanttisia käsityksiä, joita monet suomalaiset opiskelijat aikanaan järjestelmästä vaalivat.
Romaanin taustalla kulkee jatkuvasti Venäjän ja Neuvostoliiton historia. Lopulta Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 toimii tapahtumana, joka pakottaa päähenkilön kohtaamaan menneisyytensä uudella tavalla. Samalla teos pohtii muistamisen, vastuun ja ideologioiden merkitystä muuttuvassa maailmassa.
Mustaparran oma elämä antaa romaanille poikkeuksellista uskottavuutta. Hän on opiskellut venäjää Kiovassa, asunut Moskovassa ja matkustanut vuosikymmeniä eri puolilla entistä Neuvostoliittoa. Omakohtaiset kokemukset näkyvät erityisesti ympäristöjen, tunnelmien ja historiallisten yksityiskohtien tarkkuudessa.
Tietokirjojen puolella yksi kiinnostavimmista tapauksista on Emmy Fräntin Edo ja kestävyyden taito, joka on saanut niin paljon kiinnostusta, että se julkaistaan nyt toisena painoksena vain muutamia kuukausia ensijulkaisunsa jälkeen. Teos osoittaa, että historiallisista yhteiskunnista etsitään yhä useammin vastauksia myös nykyajan ongelmiin.
Kirja tarkastelee Japanin Edo-kautta 1600–1800-luvuilla. Tuolloin nykyinen Tokio kasvoi maailman suurimmaksi kaupungiksi, vaikka yhteiskunta toimi täysin erilaisilla periaatteilla kuin nykyiset suurkaupungit. Fräntti tarkastelee, miten väestönkasvu, resurssien käyttö ja yhteiskunnallinen vakaus pystyttiin sovittamaan yhteen aikana, jolloin modernia teknologiaa ei ollut käytössä.
Fräntin mukaan Edo onnistui yhdistämään vaurauden, kulttuurin ja kestävän elämäntavan tavalla, joka kiinnostaa myös nykyajan lukijaa. Kaikki materiaalit pyrittiin käyttämään uudelleen, eikä jätettä käytännössä syntynyt. Samalla yhteiskunnassa korostettiin luonnon kunnioittamista ja ihmisen paikkaa osana suurempaa kokonaisuutta. Näiden ajatusten nähdään tarjoavan kiinnostavia vertailukohtia nykyisiin ympäristökeskusteluihin.
Luonnonystävien huomio puolestaan kiinnittyy Matkaan perhosen siivin -teokseen, jonka ovat kirjoittaneet pitkän linjan perhosharrastajat Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Juha Jantunen ja Kimmo Saarinen.
Yli 300-sivuinen tietokirja vie lukijan yli 20 maahan päiväperhosten jäljille. Kirjassa yhdistyvät matkakertomukset, luontokuvaus ja luonnonsuojelu. Tekijät kuvaavat sekä Suomen että Euroopan tunnetuimpia ja harvinaisimpia päiväperhoslajeja sekä niiden elinympäristöjä. Teos tarjoaa samalla sekä käytännön havaintoja että laajempaa ymmärrystä luonnon monimuotoisuudesta.
Samalla teos nostaa esiin vakavan huolen. Päiväperhoset ovat herkkiä ympäristön muutoksille, minkä vuoksi niiden määrässä tapahtuvat muutokset kertovat usein myös ilmaston lämpenemisestä ja luontokadosta. Perhoset toimivat eräänlaisina ympäristön tilan mittareina, joiden kautta voidaan tarkastella laajempia ekologisia muutoksia.
Tämä kirjakesä tarjoaa viihdyttäviä, koskettavia, ajatuksia herättäviä ja paikoin jännittäviä lukuelämyksiä monenlaiseen makuun. Samalla nämä kirjat muistuttavat, että suurten yhteiskunnallisten muutosten keskelläkin ihmiset pohtivat edelleen samoja perustavanlaatuisia kysymyksiä: miten elää hyvin, miten ymmärtää itseään ja miten löytää yhteys ympäröivään maailmaan.
