Tekoälyn ympärillä käytävä keskustelu kiihtyy Suomessa samaan aikaan kun sen käytännön soveltaminen yrityksissä etenee edelleen yllättävän epätasaisesti. Yhtäällä tutkijat varoittavat, että muutos on niin nopea, ettei yhteiskunta pysy sen mukana. Toisaalla yritykset yrittävät vasta hahmottaa, miten tekoälystä saadaan irti todellista liiketoimintahyötyä ilman että se jää yksittäisiksi kokeiluiksi.
Tähän jännitteeseen asettuu uusi Ihmisen tekemää -hanke, joka kokoaa suomalaisia huippututkijoita tarkastelemaan tekoälyn vaikutuksia ihmisiin, yhteiskuntaan ja arjen rakenteisiin. Mukana ovat muun muassa ohjelmajohtaja Karoliina Snell, tietojenkäsittelytieteen professori Teemu Roos, oikeustieteen professori Riikka Koulu sekä kognitiotieteen asiantuntija Anna-Mari Wallenberg. Hankkeen tavoitteena on tuoda tekoälyä koskeva tutkimustieto pois akateemisista julkaisuista ja lähemmäs julkista keskustelua.
Snellin mukaan keskustelua ohjaa tällä hetkellä liikaa kiire ja teknologialähtöisyys. Hänen mukaansa ongelma ei ole se, että teknologia olisi liian hidasta, vaan se, että sen oletetaan sopeutuvan ihmisten sijaan toisin päin. Tämä näkyy erityisesti työelämässä, jossa tekoäly otetaan käyttöön usein nopeuden, ei ymmärryksen ehdoilla.
Samaan aikaan yritysmaailmassa tekoälyn käytön todellisuus näyttää huomattavasti hajanaisemmalta kuin julkinen puhe antaa ymmärtää. Konsulttiyhtiö Impaktly Strategy Oy julkaisema Nordic AI Index 2026 -raportti osoittaa, että Pohjoismaiden suuryrityksissä tekoälyn laajamittainen käyttöönotto on edelleen harvinaista. Valtaosa yrityksistä on joko kokeiluvaiheessa tai vasta tunnistamassa ensimmäisiä käyttökohteita, eikä yksikään yritys yllä niin sanotulle AI Native -tasolle, jossa tekoäly olisi aidosti liiketoiminnan ytimessä.
Raportin mukaan vain pieni joukko yrityksiä on edennyt vaiheeseen, jossa tekoälyä hyödynnetään systemaattisesti useilla liiketoiminta-alueilla. Suomessa kärjessä ovat muun muassa Nokia, Nordea, OP Pohjola, Elisa ja UPM. Yhteistä edelläkävijöille ei raportin mukaan ole niinkään teknologian taso, vaan se, miten tekoäly on kytketty johtamiseen ja liiketoiminnan mittareihin.
Impaktlyn edustaja Mia Folkesson tiivistää muutoksen ytimen toteamalla, että kyse ei ole pelkästä teknologiasta vaan ihmisten, prosessien ja toimintamallien uudelleenjärjestelystä. Hänen mukaansa suurin virhe on nähdä tekoäly erillisenä projektina, vaikka kyse on koko organisaation toimintalogiikan muutoksesta.
Käytännön tasolla tätä muutosta pyritään nyt vauhdittamaan myös uusilla yrityskumppanuuksilla. Teknologiayhtiö Solita ja prosessilouhintaan erikoistunut QPR Software ovat solmineet yhteistyön, jonka tavoitteena on tuoda tekoälyä ja prosessianalytiikkaa entistä tiiviimmin osaksi yritysten ja julkisen sektorin toimintaa Suomessa ja Pohjoismaissa.
Yhteistyö yhdistää Solitan data-, muutos- ja tekoälyosaamisen QPR:n prosessilouhintateknologiaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että organisaatiot voivat analysoida toimintansa dataa tarkemmin ja tunnistaa pullonkauloja ja virheitä suoraan operatiivisista järjestelmistä. Ajatuksena on siirtyä yksittäisten raporttien ja korjausten tekemisestä kohti tilannetta, jossa ongelmien juurisyyt löytyvät ja korjataan suoraan prosesseista.
Solitan liiketoimintajohtaja Ville Marjusaari kuvaa tavoitteena olevan nopeampi ja mitattavampi arvonluonti: asiakkaiden ei tarvitse rakentaa kokonaan uusia järjestelmiä, vaan he voivat hyödyntää olemassa olevia data-alustoja, kuten Snowflakea, ja muuttaa datan suoraan prosessien parannuksiksi.
QPR:n liiketoimintajohtaja Nela Ferreira puolestaan korostaa, että yhdistettynä konsultointiin ja tekoälyosaamiseen prosessilouhinta muuttuu teknisestä työkalusta käytännön johtamisen välineeksi. Taustalla on myös ajatus siitä, että datan laatu paranee, kun itse prosessit tulevat näkyviksi.
Kun nämä kaksi kehityskulkua – tutkimuksellinen huoli ja yrityskentän käytännön muutos – asetetaan vierekkäin, kuva on ristiriitainen mutta selkeä. Tekoäly etenee nopeasti, mutta sen käyttöönotto, ymmärrys ja johtaminen eivät pysy samassa tahdissa.
Samalla sekä tutkijat että yritykset päätyvät samaan johtopäätökseen eri kulmista: suurin muutos ei ole teknologinen, vaan inhimillinen.
