Suomeen nousee ennennäkemättömällä vauhdilla datakeskuksia. Tekoälyn, pilvipalveluiden ja sosiaalisen median vaatimat jättihallit syövät valtavia määriä sähköä, mutta niiden puolustajien mukaan ne tuovat investointeja, työpaikkoja ja jopa uudenlaista teollisuutta. Kysymys kuuluu: rakennetaanko Suomi täyteen datamöykkyjä vai tulevaisuuden kasvukoneita?
Kun suomalainen katsoo videota, käyttää tekoälyä tai selaa sosiaalista mediaa, taustalla työskentelee datakeskus.
Näitä jättimäisiä palvelinsaleja rakennetaan nyt Suomeen kiihtyvällä tahdilla.
Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan Suomessa on julkistettu jo noin 45 datakeskushanketta. Rakenteilla tai suunnitteilla olevia keskuksia löytyy Haminasta, Kajaanista, Lahdesta, Kouvolasta, Mäntsälästä, Vihdistä, Espoosta, Kirkkonummelta, Seinäjoelta, Porista, Vaasasta ja lukuisilta muilta paikkakunnilta.
Pelkästään viime vuosien aikana Suomeen ovat investoineet tai investoimassa muun muassa Google, Microsoft, TikTokin taustalle tuleva Hyperco, XTX Markets, Meta ja useat kansainväliset datakeskusoperaattorit.
Kritiikki kohdistuu ennen kaikkea sähkön käyttöön. Datakeskukset tarvitsevat valtavasti sähköä palvelimien pyörittämiseen sekä niiden jäähdyttämiseen. Alan arvioiden mukaan datakeskukset kuluttavat tällä hetkellä noin 2,3 prosenttia Suomen sähköstä. Vuosikymmenen loppuun mennessä osuuden arvioidaan kasvavan vähintään 5–6 prosenttiin.
Käytännössä kyse on useiden terawattituntien lisäkulutuksesta.
Moni suomalainen kysyykin, nostavatko datakeskukset sähkölaskuja tai vievätkö ne sähköä muulta teollisuudelta.
Fingridin mukaan yksittäiset hankkeet eivät suoraan nosta sähkön hintaa, mutta kasvava kulutus edellyttää lisää sähköntuotantoa, uusia voimajohtoja ja miljardiluokan investointeja energiainfrastruktuuriin.
Datakeskusyhtiöille Suomi on lähes ihanteellinen sijoituspaikka – täällä sähkö on eurooppalaisittain edullista, päästöt suhteellisen matalia ja ilmasto viileä. Viileys vähentää jäähdytyksen tarvetta, mikä pienentää käyttökustannuksia.
Lisäksi Suomessa on vakaa yhteiskunta, toimiva sähköverkko ja runsaasti mahdollisuuksia rakentaa uutta tuuli- ja aurinkovoimaa. Siksi uusia hankkeita syntyy yhä enemmän myös Pohjois-Suomeen, jossa sähköntuotannon kasvupotentiaali on suuri.
Rakennusalalla datakeskuksia pidetään yhtenä vuosikymmenen tärkeimmistä kasvumahdollisuuksista.
LapWall Oyj:n tuote- ja kehityspäällikkö Sauli Ylinen kuvaa datakeskusrakentamista koko rakennusalan ”uudeksi laboratorioksi”, jossa kehitetään tulevaisuuden toimintamalleja.
– Kun miljardiluokan investoinneissa jokainen viivästynyt päivä voi maksaa valtavia summia, rakentamisen tärkeimmiksi kilpailutekijöiksi nousevat nopeus, toimitusvarmuus, tekninen laatu ja riskienhallinta, Ylinen sanoo.
Hänen mukaansa datakeskukset muuttavat koko rakennusalan ajattelutapaa. Perinteisesti rakentamisessa tärkein kilpailutekijä on ollut hinta, mutta datakeskushankkeissa painopiste on siirtynyt nopeuteen, laatuun ja toimintavarmuuteen.
– Meillä on nyt asiakasryhmä, jolle tärkeintä ei ole rakentaa halvimmalla mahdollisella tavalla, vaan rakentaa nopeasti, varmasti ja laadukkaasti. Kun datakeskus saadaan käyttöön aiemmin, sen liiketoiminnallinen arvo voi olla valtava.
Datakeskusten taustalla ovat tekoälyn, pilvipalveluiden ja digitaalisten infrastruktuurien voimakas kasvu. Investointien koko mitataan usein sadoissa miljoonissa tai jopa miljardeissa euroissa. Samalla palvelinkapasiteetin teknologinen elinkaari lyhenee jatkuvasti.
– Käytännössä kyse on kilpailusta aikaa vastaan. Se, joka saa toimintansa käyntiin ensimmäisenä, ehtii hyödyntää investointinsa tehokkaimmin. Siksi rakentamisen aikataululla on aivan eri painoarvo kuin monessa muussa rakennushankkeessa, Ylinen arvioi.
Vuonna 2025 YIT uutisoi rakentavansa Kajaaniin XTX Marketsin toisen datakeskuksen. Hankkeessa hyödynnettiin myös LapWallin toimittamaa kattoelementtiratkaisua. Ylisen mukaan hanke osoittaa, että puuratkaisut soveltuvat myös kaikkein vaativimpiin teknisiin ympäristöihin.
Vaikka datakeskusten tärkein ajuri on usein nopeus ja toimintavarmuus, ympäristövaikutusten merkitys kasvaa jatkuvasti.
– Datakeskukset ovat suuria energiankuluttajia, minkä vuoksi investoijat tarkastelevat yhä tarkemmin myös rakentamisen hiilijalanjälkeä. Teräksen ja betonin korvaamista massiivipuuratkaisuilla tavoitellaan useissa maailmalla meneillään olevissa datakeskushankkeissa.
Ylisen mukaan teollisesti valmistettujen puisten kattoelementtien hiilijalanjälki voi olla noin 60–70 prosenttia pienempi kuin vastaavissa paikallarakennetuissa ratkaisuissa. Lisäksi puu toimii pitkäaikaisena hiilivarastona koko rakennuksen elinkaaren ajan.
Datakeskukset ovat rakennuksina poikkeuksellisen vaativia. Niissä yhdistyvät raskaat tekniset järjestelmät, suuret energiamäärät, jatkuva käyttö sekä erittäin korkeat luotettavuusvaatimukset.
– Kun datakeskus on toiminnassa, jokainen käyttökatkos maksaa tuhansia euroja minuutissa. Rakennuksen pitää toimia varmasti koko elinkaarensa ajan. Siksi rakenteiden laadusta ei voida tinkiä.
Rakennuksissa on runsaasti jäähdytysjärjestelmiä, kanavistoja, sähköjärjestelmiä sekä raskaita ripustuskuormia. Lisäksi kosteudenhallinnan ja paloturvallisuuden vaatimukset ovat poikkeuksellisen korkeita. Kansallisten määräysten lisäksi hankkeissa sovelletaan usein kansainvälisiä standardeja, riskianalyysejä ja vakuutusyhtiöiden erityisvaatimuksia.
Ylisen mukaan teollinen elementtirakentaminen vastaa hyvin näihin vaatimuksiin. Kun rakenteet valmistetaan kuivissa tehdasolosuhteissa, laatu voidaan varmistaa tarkasti jo ennen työmaavaihetta.
– Elementtirakentamisen suurin hyöty ei ole pelkästään nopeus. Se on myös ennustettavuus. Kun tiedämme tarkasti, mitä toimitetaan ja milloin, projektin riskitaso pienenee huomattavasti.
LapWallin mukaan asennusnopeus voi nousta jopa noin tuhanteen neliömetriin päivässä. Suurissa hankkeissa tämä voi tarkoittaa kuukausien säästöä kokonaisaikatauluun.
Ylisen mukaan datakeskusrakentamisen merkitys ulottuu paljon yksittäisiä palvelinsaleja laajemmalle.
– Uudet vaatimukset pakottavat kehittämään ratkaisuja, joita voidaan myöhemmin hyödyntää myös logistiikkarakennuksissa, teollisuudessa, energiainfrastruktuurissa ja tulevaisuuden teknologiahankkeissa.
Hänen mukaansa Suomen vahvuuksia ovat vakaa toimintaympäristö, korkea tekninen osaaminen, teollinen tuotanto sekä ilmasto, joka tukee datakeskusten energiatehokasta jäähdytystä.
Datakeskusten puolustajat puhuvat miljardien eurojen investoinneista. Kriitikot muistuttavat kuitenkin, että suuri osa rahasta menee ulkomaille palvelimien, prosessoreiden ja muun teknologian hankintaan. Business Finlandin arvioiden mukaan vain noin 20–30 prosenttia kokonaisinvestoinneista jää Suomeen.
Pysyviä työpaikkoja syntyy tyypillisesti kymmeniä tai satoja keskusta kohden, mutta ne liittyvät usein ylläpitoon, turvallisuuteen ja teknisiin palveluihin. Samaan aikaan datakeskusten tarvitsema sähkömäärä vastaa monissa tapauksissa keskikokoisen kaupungin kulutusta. Tästä syystä keskustelu hyötyjen ja kustannusten suhteesta käy kuumana.
Datakeskukset ovat herättäneet myös turvallisuuskeskustelua – suojelupoliisi on varoittanut, että autoritaariset valtiot voivat pyrkiä käyttämään kriittistä infrastruktuuria vaikutusvaltansa lisäämiseen.
Erityisesti TikTokiin liittyvä Kouvolan datakeskushanke herätti Suomessa laajaa keskustelua. Kuntaliiton mukaan datakeskuksia ei kuitenkaan tällä hetkellä pidetä paikallisina turvallisuusuhkina. Samalla se korostaa, että kuntien on syytä selvittää huolellisesti hankkeiden taustat ja omistussuhteet. Valmistelussa oleva uusi sijoituslupalaki pyrkii antamaan viranomaisille aiempaa paremmat mahdollisuudet valvoa ulkomaisia investointeja.
Keskustelu on laajentunut sähköstä myös maisemaan. Datakeskusten rinnalle rakennetaan usein uusia tuulivoimaloita, sähköasemia ja voimajohtoja. Jo nyt Suomessa on vireillä lähes 2 000 uuden tuulivoimalan hankkeita.
Kriitikot kysyvät, onko Suomi muuttumassa Euroopan palvelinsaliksi ja energiantuottajaksi ilman kokonaisarviota hyödyistä ja haitoista. Kannattajien mielestä vaihtoehto olisi jäädä sivuun yhdestä maailman nopeimmin kasvavista toimialoista.
Ovatko datakeskukset sähkösyöppöjä? Kyllä. Ne kuluttavat valtavasti sähköä, eikä kukaan kiistä sitä.
Mutta ne ovat samalla osa globaalia digitaalista infrastruktuuria, jota ilman tekoäly, pilvipalvelut, suoratoisto ja moderni internet eivät toimisi. Siksi todellinen kysymys ei ehkä ole se, kuluttavatko datakeskukset paljon sähköä.
Kysymys on siitä, kuinka paljon Suomi haluaa rakentaa niitä, kuinka paljon energiaa niiden käyttöön ollaan valmiita tuottamaan – ja jääkö miljardiluokan investoinneista suomalaisille enemmän hyötyä kuin laskua maksettavaksi.
