Helsingin yliopiston tuore väitöstutkimus paljastaa synkän ja pysäyttävän todellisuuden suomalaisten lemmikkieläinten arjesta. Eläinlääketieteen lisensiaatti Elli Valtosen tekemä tutkimus osoittaa, että viranomaisten on huomattavasti helpompaa puuttua eläinten passiiviseen laiminlyöntiin kuin suoraan, raakaan väkivaltaan. Vakavat väkivaltaepäilyt johtavat eläinsuojelutarkastuksilla vain harvoin konkreettisiin havaintoihin, ja julmat teot jäävät helposti piiloon seinien sisälle.
Vielä hätkähdyttävämpää on se, miten helpolla eläinrääkkääjät Suomessa pääsevät – tutkimus paljastaa, että käräjäoikeuksien jakamat rangaistukset eläinsuojelurikoksista ovat usein hämmentävän lieviä. Mikäli oikeus toteutuisi, julman teon tehneen luulisi menettävän oikeutensa eläimiin, mutta karu totuus on toinen – eläintenpitokielto määrätään Suomessa vain noin puolelle tuomituista.
Valtosen laaja tutkimusaineisto koostuu pääkaupunkiseudun eläinsuojeluvalvonnan asiakirjoista sekä käräjäoikeuksien tuomioista ympäri Suomen.
Vaikka tarkastusten ja hallinnollisten toimenpiteiden määrä on kasvanut rajusti viimeisen 15 vuoden aikana, vain murto-osa lemmikkien kaltoinkohtelutapauksista etenee koskaan poliisitutkintaan tai syyteharkintaan saakka.
Tutkimuksessa käydään läpi myös rikoksista syytettyjen antamia selityksiä, jotka kuvaavat karulla tavalla tekijöiden ajatusmaailmaa. Siinä missä eläinten hamstraajat ja lemmikkien keräilijät vetosivat usein vaikeisiin elämäntilanteisiinsa tai syyttivät viranomaisia epäammattimaisuudesta,
Väkivaltarikoksista syytetyt hakivat oikeutusta teoilleen suorastaan pöyristyttävillä tavoilla, he perustelivat eläimen satuttamista tarpeella hallita sen käyttäytymistä tai vetosivat omaan epävakaaseen mielentilaansa.
Joka neljäs käräjäoikeuteen asti päätynyt tapaus koski suoraa väkivaltaa, kun taas suurin osa oli passiivista laiminlyöntiä, kuten ruoan ja sopivan pitopaikan epäämistä. Valtosen mukaan eläimiin kohdistuvien rikosten havaitsemisessa ja kärsimyksen arvioinnissa on Suomessa vielä valtavasti parannettavaa.
Rikosten tehokas ehkäisy vaatisi sen, että väkivallan merkit tunnistettaisiin viranomaistyössä nykyistä huomattavasti paremmin.
Elli Valtonen väittelee aiheesta Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa keskiviikkona 24. kesäkuuta.
Media raportoi äskettäin tapauksesta, jossa valvova eläinlääkäri määräsi 13-vuotiaan, vakavasta nivelrikosta kärsivän ja pyörätuolia käyttävän Dina-koiran lopetettavaksi katsoessaan sen kokevan jatkuvaa, eläinten hyvinvointilain vastaista kipua. Koiran omistajat puolestaan kieltäytyivät päätöksestä, pakenivat lemmikin kanssa Venäjälle ja valittivat asiasta hallinto-oikeuteen vedoten koiran elämäniloon sekä venäläisen eläinlääkärin lausuntoon. Suomessa eläinsuojelun tulisi ensisijaisesti tukea lemmikkien hyvää hoitoa ja kuntoutusta sen sijaan, että elämäniloa osoittavia, vain fyysisesti rajoittuneita eläimiä määrätään suoraan eutanasiaan. Viranomaisten rajalliset resurssit onkin suunnattava huolehtivien perheiden syynäämisen sijasta todellisen eläinrääkkäyksen, raa’an väkivallan ja piilossa tapahtuvan julmuuden tehokkaaseen torjuntaan.
Tutkijan pöytään lyömät luvut ovat niin synkkää luettavaa, että ne herättävät väkisinkin kysymyksen: onko lemmikin henki ja terveys Suomessa tosiaan näin halpa? Valtosen väitöstutkimus iskee suoraan suomalaisen oikeustajun arkaan paikkaan ja vaatii repimään salaisuuksien verhon viattomien eläinten kärsimyksen ympäriltä – ennen kuin on liian myöhäistä.
