Suomen sisävesissä on havaittu kuluvalla viikolla ajankohtaan nähden tavanomaista enemmän sinilevää, kertoo Lupa- ja valvontavirasto (LVV). Vaikka havaintojen määrä on kasvanut, viranomaiset korostavat, ettei tilanne ole poikkeuksellinen eikä erittäin runsaita sinileväkukintoja ole toistaiseksi todettu missään havaintopaikassa.
Valtakunnallisen sinileväseurannan mukaan sinilevää esiintyy runsaasti yhteensä kuudella sisävesien havaintopaikalla Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Etelä-Savossa. Lisäksi hieman sinilevää havaittiin 22 havaintopaikalla kymmenessä eri maakunnassa. Valtaosa havainnoista sijoittui Etelä- ja Keski-Suomeen. Sinilevätilannetta seurataan kesäkaudella noin 300 havaintopaikalla eri puolilla maata. Seuranta perustuu viranomaisten, kuntien, Suomen ympäristökeskuksen (Syke), Suomen rotarien sekä koulutettujen vapaaehtoisten yhteistyöhön. Havaintojen perusteella muodostetaan ajantasainen kokonaiskuva levätilanteen kehittymisestä koko Suomessa.
Merialueilla tilanne on tällä hetkellä selvästi rauhallisempi kuin keskimäärin tähän aikaan vuodesta. Hieman sinilevää havaittiin kahdella havaintopaikalla Uudellamaalla ja yhdellä Kymenlaaksossa. Runsaita tai erittäin runsaita sinileväesiintymiä ei merialueilla ole havaittu. Viranomaisten mukaan sinilevätilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti sääolosuhteiden mukana. Erityisesti lämpimät ja tyynet jaksot suosivat sinilevien kasvua ja voivat johtaa kukintojen nopeaan lisääntymiseen jopa muutamassa päivässä. Vesien lämmetessä sinileväkukintojen riski kasvaa merkittävästi.
– Sinilevätilanne voi muuttua nopeasti, sillä sinilevät reagoivat herkästi ympäristöolosuhteiden muutoksiin. Ennen uimista tai veden käyttöä on hyvä varmistaa, ettei vedessä ole sinilevää, muistuttaa sinileväseurannan koordinaattori Vilma Eronen Lupa- ja valvontavirastosta.
Pitkän aikavälin seuranta-aineistot tukevat havaintoja sinilevän lisääntymisestä kesän edetessä. Vuosien 1998–2025 sinileväbarometrien perusteella sinilevien esiintyminen sisävesillä lisääntyy tasaisesti kohti elokuun loppua. Merialueilla sinileväkauden huippu ajoittuu tavallisesti heinäkuun loppupuolelle, minkä jälkeen esiintymät alkavat vähentyä.
Sinilevää voi tunnistaa veden pinnalla näkyvistä vihreistä, sinivihreistä tai kellertävistä hiukkasista sekä rantaan ajautuvista leväraidoista. Runsaana esiintyessään sinilevä muodostaa veden pinnalle lauttoja ja kerääntyy erityisesti tyynellä säällä rantavesiin. Sinilevän tunnistamiseen voi käyttää myös yksinkertaisia kotikonsteja. Kepillä kokeiltaessa sinilevämassa hajoaa pieniksi hiukkasiksi veteen, kun taas monet muut levät jäävät roikkumaan keppiin. Lisäksi sinilevä nousee usein veden pinnalle astiassa noin tunnin kuluessa kaasurakkuloidensa ansiosta. Ajantasaisia sinilevähavaintoja voi seurata Järvi-meriwiki-palvelussa sekä vesi.fi-verkkopalvelussa koko kesän ajan. Lupa- ja valvontavirasto julkaisee valtakunnalliset leväkatsaukset kahden viikon välein kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin saakka.
Samaan aikaan kuivuus näkyy selvästi erityisesti Pirkanmaalla ja Kanta-Hämeessä, missä järvien vedenkorkeudet ovat monin paikoin tavanomaista alempana. Elinvoimakeskukset kertoo, että vaikka viime viikon sateet toivat paikoin helpotusta, vesitilanne on edelleen kuiva ja vedenpinnat ovat useilla alueilla poikkeuksellisen matalia tähän aikaan vuodesta.
Syynä tilanteeseen pidetään vähälumista talvea, aikaista kevättä ja kesän lämpimiä jaksoja, jotka lisäävät haihduntaa. Lämpiminä päivinä järvistä voi haihtua vettä useita senttimetrejä vuorokaudessa, ja samalla kasvillisuus sitoo maaperän vettä niin, ettei valunta järviin riitä korvaamaan menetystä.
Viime viikon aikana sateita kuitenkin saatiin paikoin runsaasti. Esimerkiksi Hämeenlinnassa, Hattulassa, Tampereella ja Jokioisilla mitattiin kymmenien millimetrien sadekertymiä, jotka toivat hetkellistä helpotusta erityisesti pieniin vesistöihin.
Silti säännöstelemättömillä järvillä vedenpinnat ovat jääneet kesäksi tavanomaista alemmalle tasolle. Joissakin kohteissa tilanne on poikkeuksellinen: esimerkiksi Kitusjärvi on tällä hetkellä alimmalla tasollaan 114 vuoden mittaushistoriassa ja Tarjanne ajankohtaan nähden alimmillaan 162 vuoteen. Myös Längelmävedellä ja Liesjärvellä vedenkorkeudet ovat selvästi keskimääräistä alempia.
Sen sijaan suurilla säännöstellyillä järvillä tilanne on huomattavasti parempi. Näsijärvi, Pyhäjärvi, Vanajavesi ja Kyrösjärvi ovat saavuttaneet kesäkautta varten tavanomaiset vedenkorkeutensa, ja myös Iso-Längelmävedellä vedenpinnan laskua on pystytty hillitsemään juoksutuksia säätämällä. Säännöstelyn ansiosta vedenkorkeudet pysyvät luonnontilaisia järviä tasaisempina, mikä helpottaa virkistyskäyttöä ja mökkielämää.
Asiantuntijoiden mukaan loppukesän kehitys riippuu pitkälti heinä- ja elokuun sateista. Jos sateet jäävät vähäisiksi, vedenkorkeudet voivat pysyä tavanomaista alempina useissa järvissä pitkälle loppukesään, vaikka yksittäiset sadejaksot voivatkin tuoda hetkellistä helpotusta.
