Sanni Seppä: Elämä on painajaista, 2026
Tampereesta tulee kesän taidepääkaupunki – lähes 80 taiteilijaa valtaa Finlaysonin ja Haiharan
TAMPERE Tampereella avautuu lauantaina yksi kesän suurimmista nykytaidetapahtumista, kun Taidevaltakunta ’26 -biennaali käynnistyy Finlaysonin alueella, kaupunkitilassa ja Haiharan taidekeskuksessa. Lähes 80 taiteilijaa kokoava näyttely levittäytyy laajalle alueelle ja kutsuu yleisön pohtimaan, mitä yhdessä oleminen tarkoittaa vuonna 2026.
Biennaalin tämänvuotinen teema on yksinkertainen mutta ajankohtainen: Yhdessä.
Teema näkyy niin näyttelyn sisällöissä kuin toteutustavoissakin. Mukana on yksittäisten taiteilijoiden teoksia, mutta myös useita kollektiiveja ja työryhmiä, jotka haastavat perinteisen käsityksen taiteilijasta yksinäisenä tekijänä.
– Yhdessä tekeminen, yhteisöllisyys ja ihmisten väliset suhteet näkyvät näyttelyssä monella tasolla, aina materiaaleista ja työskentelytavoista yhteiskunnallisiin kysymyksiin saakka, järjestäjät kuvaavat.
Finlaysonin historialliset tehdasrakennukset tarjoavat näyttävät puitteet nykytaiteelle. Vanhat teollisuustilat Väinö Linnan aukion laidalla täyttyvät maalauksista, veistoksista, installaatioista, valokuvista, grafiikasta ja mediateoksista.
Kaukajärven Haiharan taidekeskuksessa näyttely levittäytyy kartanoon, piha-alueille ja vanhaan tallirakennukseen.
Moni näyttelyn teoksista on valmistunut juuri tätä biennaalia varten. Järjestäjien mukaan suuri osa esillä olevasta taiteesta nähdään nyt ensimmäistä kertaa.
Yksi näyttelyn puhutuimmista kokonaisuuksista saattaa olla taiteilijaryhmä MOKAn rakentama MOKA-museo, jossa esitellään asioita, joita ihmiset tavallisesti yrittävät piilotella.
Museossa arkiset nolot tilanteet, epäonnistumiset, kömmähdykset ja henkilökohtaiset katastrofit on muutettu näyttelyesineiksi. Tarkoituksena on tarkastella häpeää ilmiönä ja pohtia, miten yhteisiä monet kiusallisimmista kokemuksistamme lopulta ovat.
Teos sopii hyvin näyttelyn teemaan: yksityiset epäonnistumiset muuttuvat yhteiseksi kokemukseksi.
Yleisö ei ole biennaalissa vain katsojan roolissa.
Finlaysonin näyttelytiloissa kävijät kohtaavat heti ovella taiteilija Marko Lampisuon teoksen. Kuparilaatta toimii näyttelyn aikana kirjaimellisesti ovimattona, jonka yli kaikki kulkevat.
Jokainen askel jättää pintaan jäljen, joka tallennetaan myöhemmin grafiikan vedoksiksi. Teoksen lopullinen muoto syntyy siis vasta näyttelyvieraiden toiminnan seurauksena.
Haiharassa osallistuminen jatkuu toisella tavalla. Taiteilija Piia Rossi kerää ihmisten tulevaisuuden toiveita, jotka kasvavat näyttelyn aikana sadan keraamisen kupin muodostamaksi installaatioksi.
Monet teoksista tarkastelevat ihmisen suhdetta muihin ihmisiin.
Taiteilija Camilla Vuorenmaa käsittelee seinämaalauksessaan sukulaisuuden käsitettä ja sitä, miten läheisyys voi ulottua biologisia suhteita laajemmalle. Sanni Sepän akvarelleissa henkilökohtaiset tunteet kietoutuvat yhteen aikamme yhteiskunnallisten huolien kanssa.
Eero Yrjölän ja Aleksi Kolmosen installaatiossa keskiöön nousee enkelihahmo, jonka kautta tarkastellaan viattomuutta, häpeämättömyyttä ja ihmisyyttä.
Haiharassa kävijät pääsevät puolestaan tutustumaan mahdottomien soitinten maailmaan. Jan Anderzénin työryhmineen toteuttama installaatio kutsuu kuvittelemaan instrumentteja, joita ei ehkä koskaan voisi rakentaa – ja pohtimaan, millaista musiikkia ne voisivat tuottaa.
Taidevaltakunta ei ole staattinen näyttely, vaan osa teoksista muuttuu jatkuvasti.
Finlaysonilla taiteilijat Anna Hyrkkänen, Katri Mononen ja Mia Saharla ovat rakentaneet tilan, joka muistuttaa näyttämöä tai lavastusta. Maalaukset, veistokset, videot ja valoteokset muodostavat kokonaisuuden, joka muuntuu useita kertoja kesän aikana.
Sama näyttely voi siis näyttää erilaiselta riippuen siitä, milloin sen käy katsomassa.
Biennaali ei rajoitu näyttelytiloihin.
Tampereen kaupunkikuvassa on jo nähtävissä osa tapahtuman teoksista. Kosken rannalla sijaitsee Janne Hokkasen kylttiteos, ja Tammerlammessa on esillä Ilkka Virtasen veistos.
Lisäksi taiteilija Jussi Lahtisen tekoälyä hyödyntävä teos Urban AI Art ”We” nähdään kesäkuussa sekä näyttelyalueella että Tampereen ratikkapysäkeillä.
Tavoitteena on tuoda nykytaide osaksi kaupunkilaisten arkea myös niiden ihmisten ulottuville, jotka eivät välttämättä muuten käy näyttelyissä.
Biennaalin taiteilijavalinnoissa on painotettu yhteyttä Pirkanmaahan, Kanta-Hämeeseen ja Päijät-Hämeeseen. Mukana on sekä pitkän uran tehneitä taiteilijoita että uusia nimiä.
Järjestäjien mukaan alueelliset juuret muodostavat näyttelyn näkymättömän verkoston, joka yhdistää hyvin erilaisia taiteellisia näkökulmia.
Kesän ajan Tampereella nähdäänkin poikkeuksellisen laaja katsaus siihen, mitä suomalaisessa nykytaiteessa juuri nyt tapahtuu.
Näyttelyissä esillä muun muassa maalauksia, veistoksia, installaatioita, valokuvia, grafiikkaa, mediateoksia ja performansseja
Aika: 13.6.–16.8.2026
Paikat: Finlaysonin alue, Tampereen keskusta sekä Haiharan taidekeskus
