Lettoluontoa Kittilässä, kuva: Oona Allonen
Viisi vuotta kestänyt jättimäinen maastokartoitus paljastaa synkän totuuden Suomen luonnosta: maamme uhanalaisimpiin kuuluva lettoluonto on hädässä. Erityisesti Etelä-Suomessa tilanne on jopa odotettua heikompi.
Viisi vuotta kestänyt jättimäinen maastokartoitus paljastaa synkän totuuden Suomen luonnosta: maamme uhanalaisimpiin kuuluva lettoluonto on vakavassa hädässä. Suomen ympäristökeskuksen toteuttamassa laajassa LETOT-hankkeessa syynättiin vuosien 2020–2024 aikana lähes 7 500 hehtaaria suojelualueiden ulkopuolisia lettoja ympäri maata, lukuun ottamatta Ahvenanmaata ja Ylä-Lappia.
Tulokset osoittavat tilanteen olevan monin paikoin huomattavasti luultua heikompi, ja ne tarjosivat uutta, pysäyttävää tietoa jopa vuosikymmeniä soiden parissa työskennelleille asiantuntijoille.
Syken vanhempi tutkija Aira Kokko kertoo, että lettojen tila on erityisesti Etelä-Suomessa huonompi kuin ennakkoon arvioitiin, ja se heikkenee jatkuvasti. Tilanne on kriittisin Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun eteläpuolella, missä alkuperäisestä lettoluonnosta on jäljellä enää murto-osa.
Koko kyseisellä laajalla alueella on suojelualueet mukaan lukien alle 500 hehtaaria näitä soita, mikä kertoo karua kieltään elinympäristön pirstoutumisesta ja häviämisestä. Etelä-Suomessa lettojen levinneisyysalue on muuttunut aukkoiseksi ja jäljellä olevat esiintymät ovat jääneet pieniksi ja erillisiksi, mikä tekee niistä entistä haavoittuvampia ympäröivän maankäytön aiheuttamille paineille.
Vaikka Lapissa lettojen tilanne on säilynyt muuta maata parempana ja alueen koivulettosuot ovat kansainvälisestikin ainutlaatuisia, nekään eivät ole vailla huolia. Lapin eteläosissa ojitukset ovat muuttaneet suoluontoa merkittävästi, ja Lounais-Lapin arvokkaita kalkkialueen lettoja on raivattu runsaasti pelloiksi.
Lisäksi erityisesti Kittilän seudun kalkkialueen ja Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeen monimuotoiset lettoalueet ovat joutuneet uusien paineiden kohteeksi, sillä alueiden maaperä kiinnostaa myös kaivosteollisuutta.
Lettosuot ovat ravinteikkaita ja äärimmäisen arvokkaita luontotyyppejä, jotka toimivat kotina lukuisille vaateliaille ja elinympäristöönsä sitoutuneille lajeille. Tilastot ovat pysäyttäviä: lähes puolet, tarkalleen 46 prosenttia, kaikista Suomen soiden uhanalaisista lajeista ja kolmannes koko Suomen Punaisen listan suolajeista elää ensisijaisesti juuri letoilla. Näiden soiden tilaa ovat heikentäneet vuosikymmeniä jatkuneet metsäojitukset ja pellonraivaukset.
Nyt tilannetta pahentavat entisestään valuma-alueiden maankäytön aiheuttamat vesitalouden muutokset, luontainen umpeenkasvu sekä ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat uudet ympäristöhaasteet.
Tutkijat korostavat, että tilanteen korjaaminen edellyttää välittömiä ja monipuolisia toimia, joissa tarvitaan erityisesti ympäristö- ja metsäalan toimijoiden sekä maanomistajien saumatonta yhteistyötä. Pelkkä tiedon kerääminen ei riitä, vaan tarvitaan suojelua, ennallistamista ja aktiivista hoitoa, jolla estetään lettojen umpeenkasvu.
Kartoituksen tuottama uusi, tarkka paikkatieto tarjoaa kuitenkin toivoa, sillä se mahdollistaa resurssien ja suojelutoimien kohdentamisen esimerkiksi vapaaehtoiseen Helmi-elinympäristöohjelmaan huomattavasti aiempaa tarkemmin.
Koska lettojen tunnistaminen lajitasolla vaatii syvällistä kasvillisuuden tuntemusta, kenttätyönä kerätty aineisto on arvokas työkalu myös metsätalouden suunnittelussa ja viranomaistoiminnassa, auttaen turvaamaan näitä ainutlaatuisia elinympäristöjä tulevaisuudessa.
