Tuore tutkimus paljastaa vakavia puutteita potilaiden kohtelussa. Osa kokee, että lääkehoitoa toteutetaan tai uhataan toteuttaa heidän tahdostaan riippumatta.
Tuore tutkimus paljastaa vakavia puutteita potilaiden kohtelussa – osa kokee, että lääkehoitoa toteutetaan tai uhataan toteuttaa heidän tahdostaan riippumatta.
Suomalaisessa psykiatrisessa sairaalahoidossa on vakava solmukohta, paljastaa tuore tutkimus. Vaikka laki turvaa potilaalle oikeuden saada ymmärrettävää tietoa ja osallistua oman hoitonsa suunnitteluun, todellisuus sairaalan seinien sisällä voi olla synkkä.
Itä-Suomen yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa pureuduttiin Potilasvakuutuskeskuksen aineistoon vuosilta 2010–2021. Tutkijat kävivät läpi potilasvahinkoilmoituksia ja niistä annettuja korvauspäätöksiä. Tulokset ovat pysäyttävää luettavaa: potilaat kokevat jäävänsä täysin oman hoitonsa ulkopuolelle.
– Potilaat kuvasivat toistuvasti kokemuksia siitä, etteivät he saaneet riittävästi tietoa hoidostaan tai päässeet osallistumaan itseään koskeviin päätöksiin. Tämä on merkittävä havainto, koska osallisuus on keskeinen osa turvallista hoitoa, kertoo väitöskirjatutkija Reija Antikainen.
Pakkoa ja pelottelua lääkkeillä?
Erityisen rajusti aineistossa korostuivat itsemääräämisoikeutta rajoittavat toimenpiteet sekä viestinnän ongelmat. Myös lääkehoito herätti potilaissa voimakasta turvattomuutta.
Potilaiden mukaan heille ei kerrottu tarpeeksi lääkkeistä, eikä heidän omia näkemyksiään kuunneltu. Osa koki jopa suoranaista pelkoa ja pakkoa: lääkehoitoa toteutettiin tai uhattiin toteuttaa heidän tahdostaan riippumatta.
– Kun ihmiseltä riistetään vapaus mielenterveyslain perusteella, hänen oikeusturvansa on riittämätön. Vapautensa menettänyt psykiatrinen potilas on Suomessa huonommassa asemassa kuin rikoksesta epäiltynä pidätetty tai säilöön otettu ulkomaalainen, sanoi antropologi ja psykiatri Veronica Pimenoff vuonna 2009.
Antikaisen tutkimuksen paljastamat puutteet heijastavat Suomen mielenterveyshuollon pitkäaikaisia rakenteellisia ongelmia, joista sekä eduskunnan oikeusasiamies että Euroopan kidutuksen vastainen komitea (CPT) ovat toistuvasti huomauttaneet.
Keskeisiä ongelmia ovat potilaiden ylieristäminen ja sitominen lepositeisiin, joilla toisinaan korvataan puuttuvaa hoitohenkilökuntaa. Lisäksi potilaat raportoivat niin sanotusta harmaan alueen pakosta: vapaaehtoisessa hoidossa olevia saatetaan uhata pakkokeinoilla tai osastohoidolla, jos he kieltäytyvät vahvoista psyykelääkkeistä. Heikentyneen psyykkisen voinnin ja tiedonpuutteen vuoksi potilaiden on usein vaikea saada äänensä kuuluviin tai käyttää oikeusturvakeinojaan.
Keskustelu sähköhoidon ympärillä käy kuumana
Lääkehoidon lisäksi suomalaista psykiatriaa ravistelee kriittinen keskustelu sähköhoidosta eli ECT-hoidosta. Suomessa sähköhoidon käyttö on lisääntynyt tasaisesti, ja sitä käytetään yleisesti vaikean, lääkeresistentin depression, manian ja katatonian hoidossa. Alueelliset erot ovat kuitenkin suuria, ja esimerkiksi Pohjois-Suomessa hoitomuodon käyttöaste on ollut Euroopan korkeimpia.
Huomattava osa hoidon läpikäyneistä potilaista raportoi vakavia ja pitkäkestoisia kognitiivisia vaurioita, kuten retrogradista amnesiaa eli muistojen pysyvää katoamista hoitoa edeltävältä ajalta. Kriitikot nostavat esiin myös vapaaehtoisuuden illuusion, sillä sähköhoitoa voidaan antaa tietyissä tilanteissa myös tahdosta riippumattomassa hoidossa oleville potilaille ilman heidän omaa suostumustaan, jos hoitava lääkäri katsoo sen välttämättömäksi.
Vaikka Suomessa seurataan neuromodulaatiohoitoja tietokantojen avulla, tutkimukset osoittavat hoitoyksiköiden välillä olevan suuria eroja siinä, miten potilaiden itsensä raportoimia haittavaikutuksia – kuten muistihäiriöitä ja sekavuutta – tunnistetaan ja kirjataan ylös. Potilasoikeuksien puolustajat vaativatkin tiukempaa riippumatonta valvontaa sekä objektiivisten kognitiivisten testien rutiininomaista käyttöä ennen hoitosarjaa ja sen jälkeen.
Syypää löytyy usein järjestelmästä
Antikaisen mukaan ratkaisu peilautuu suoraan arjen kohtaamisiin. Hoitotyössä tulisi kiinnittää huomiota arvostavaan kohtaamiseen, kuunteluun ja tiedon antamiseen, jotta potilas saataisiin motivoitua mukaan päätöksentekoon.
Psykiatrisessa hoidossa on omat erityispiirteensä, kuten vakavat sairaudet, jotka voivat vaikeuttaa yhteisymmärrystä. Tutkijan mukaan syypää potilaiden sivuuttamiseen löytyy kuitenkin usein järjestelmästä itsestään.
– Kiire ja resurssien puute saattavat vaikuttaa siihen, että potilaita ei oteta yhteistyöhön, Antikainen arvioi.
Tämä on ristiriitaista, sillä nimenomaan terveydenhuollon hupenevien resurssien vuoksi potilaan sitouttaminen hoitoon olisi äärimmäisen tärkeää. Esteenä voivat olla myös organisaation tuen puute sekä työntekijöiden kielteiset asenteet.
Miten toimia ongelmatilanteissa?
- Muistutus: Jos potilas on tyytymätön saamaansa hoitoon, hän voi tehdä virallisen muistutuksen suoraan kyseiselle hoitoyksikölle.
- Kantelu: Vakavammissa tapauksissa potilas voi tehdä kantelun valvontaviranomaiselle.
- Potilasvahinkoilmoitus: Mikäli hoidosta on aiheutunut selkeä henkilövahinko, taloudellista korvausta voi hakea tekemällä vahinkoilmoituksen Potilasvakuutuskeskukselle.
